seuraava »

[Julia Åivo]

Gallupin tynkää, millaisessa turkissa lagotto teidän mielestä pitäisi pitää? Ja unohdetaan nyt näyttelytrimmit, eli millaisessa leikkauksessa pidätte koirat jos näyttelyjä ei ole tulossa useampaan kuukauteen?

Onko tärkeää että koira on selvästi lagoton näköinen (esim. pää "oikeaoppisesti" leikattu) vai riittääkö että turkki on siisti ja takuton? Pitääkö turkin olla näyttelypituuudessa suurimman osan ajasta, vai onko lyhyt parempi?

Itse haluan että koira on koko ajan siistin näköinen, saksimaan on pakko alkaa vaikka keskellä yötä jos jossain kohtaa turkkia huomaan epämääräisiä hapsuja   Näyttelypituinen karva kyllä miellyttää silmää eniten, mutta käytännössä kätevin on minusta riisutumpi versio. Eli kropassa karva 1-2 cm pitkää, jaloissa hiukan pidempää. Pään pitää minusta näyttää lagoton päältä, eli pääkarvoja en mielelläni leikkaa ihan lyhyiksi. Rinnan ja takaosan pidän taas tosi lyhyessä karvassa, koira näyttää jotenkin ryhdikkäämmältä silloin.

Ja vähän aiheen ohi, lagottojen näyttelytrimmit vaikuttavat onneksi pysyvän järkevinä, eli karvaa ei ole ihan kamalasti vaan koirat ovat varsin "asiallisen" näköisiä. Toivottavasti ei mennä laitetumpaan tai runsaampaan suuntaan, kesäkuumalla esim. pitkässä karvassa olevat espanjanvesikoirat ja portugeesit vähän säälittävät.

[Terhi Heikkinen]

Meillä Sera on ollut jos jonkinlaisissa trimmeissä.  Nyt näyttää, että ollaan hetkeksi jumiuduttu ns. hienostelemattomaan näyttelytrimmiin, eli että karva on riittävän pitkää vaikka kehään, mutta koira näyttää hieman maalaiselta ja huolittelemattomalta. Tosin saapa nähdä, kuinka pitkälle syksyn kurakeleille tämä turkki-innostus kantaa.  Ainoa asia, joka on pitänyt alusta asti Seran trimmissä, ovat korvan reunojen myötäiset korvakarvat. Niitä en vaihtaisi mihinkään.

Voisin pistää pari kuvaakin matkan varrelta:

[Maija Mattila]

Minulle on tullut itsestään sellainen tapa että nyt kun vähän paremmin osaan trimmata niin koirat on koko ajan sellaisessa "mallissa" että "helposti" (trimmaaminen ei ole helppoa edelleenkään )saan ne näyttelytrimmiin. Jos näyttelyitä ei ole tulossa hetkeen aikaan niin leikkaan sen saman mallin lyhyempänä, välillä jalat saattaa jäädä näyttelyyn hieman lyhyiksi mutta muuten ovat esittelykelpoisia. Tämä vaatii sen että jalat ja kropan tietyt kohdat käydään säännöllisesti huopaumien takia läpi, tai saatan illalla huomata takkuisia kohtia niin kampa ja suihkepullo käteen, ja pystyy siinä samalla vaikka telkkaria katsomaan kun se on niin harvinaista muuten.

 Olen turkin hoitoa kysyville sanonut että jos annatte turkin kasvaa puoli vuotta ja sitten se koneella ajetaan alas, niin se ei ole mielestäni hyvää turkin hoitoa. Perusteluksi tähän: Koittakaa itse olla puoli vuotta hiuksia kampaamatta ja toiset vielä antavat olla pesemättä niin se ei ole koiran iholle ja ololle hyväksi. Koira ei opi olemaan trimmattavana eikä totu takkujen aukomiseen. Muuten ymmärrän että turkki ajetaan alas, ei tämä sitä nyt tarkoita että kaikki jotka koneella ajavat turkin pois olisivat jättäneen sen hoitamatta  , älkää siis ymmärtäkö väärin!

[Johanna Heiskanen]

Heips,
itsekään en voisi pitää koiraa epäsiistissä karvassa, koska nuohan nukkuvat milloin missäkin, myös yöllä jalkopäässäni. Haluan siis tietää aika tarkkaan, mitä siellä karvoissa on...
Pidän siis koirat takuttomana ja kropalta aika lyhyessä karvassa, jaloissa ja päässä saa olla enemmän. Lagoton pitää mieluiten näyttääkin lagotolle, vaikkei näyttelyissä kävisikään!!! Jos haluan lyhytkarvaisen koiran - hankin sellaisen, joka on rodunomaisesti sitä!
t. saksikäsi-johanna 

[Tere Jääskeläinen]

Samaa mieltä Johannan kanssa - lagoton pitää näyttää lagotolta vaikka ei näyttelyissä kävisikään.  Ja puhdas pitää koiran olla, tietenkin.
Onneksi lagoton kuuluukin näyttää "country gentlemanilta" kuten eräs italialainen kasvattaja ja tuomari sanoi, niin ei tartte koko ajan turkin kanssa tuhertaa.
Sopii meille metsäläisille! 
t. Tere

[Maija Mattila]

Terhin laittamista kuvista tuo ylin Seran kuva on kyllä sikäli houkutteleva ettei olisi takkujen availua  Tuli vaan tässä kurakelejä ajatellessa mieleen.... Onneksi meidän koirien turkit ei ole ihan kauheasti takkuun meneviä, niin on tuo turkin ylläpitokin hiukan helpompaa kuin ehkä niillä joilla on turkinlaatu kovasti takkuuntuva.

[Julia Åivo]

Lucalta lähtee nyt kyllä turkki kokonaan ajeluun päätä lukuunottamatta, koko kesä ollaan trimmata nyherretty näyttelyiden takia ja nyt haluan trimmivapaata aikaa ainakin pariksi kuukaudeksi Varsinkin kun Luca suhtautuu niin nyrpeästi kaikenlaiseen trimmailuun.

Minusta on ihan ok pitää lagotto vaikka koko ajan lyhyessä karvassa, jos haluaa lagoton luonteen muttei sitä turkkia.  Minusta kokonaan ajeltu koira ei kuitenkaan ole kivan näköinen, joten teen vähän kompromisseja helppohoitoisuuden ja ulkonäön välillä.

[Marke Myyrä]

Komppaan Juliaa. Ja koska Retu on vain (!) kotikoira, ei tarvitse ottaa minkäänlaisia paineita trimmin oikeellisuudesta. Päätä en raatsi leikata lyhyeksi, vaan jätän kikkaraa siihen, että pää olisi jokseenkin pyöreä. Partaa annan jäädä myös. Lagoton pitää näyttää turjakkeelta, niin sellainen edes pään seudulta! Kehon pidän sesongin mukaisessa pituudessa. Nyt leikkasin sentin, puolentoista mittaan, että vielä suojaa sääskiltä ja auringolta. Ennen lumen tuloa olen ajatellut leikata sen kerran vielä liki iholle. Jalat ovat meillä yhtä klanittuja kuin koira muualtakin. Kun ei ole niitä paineita...

Lupaattehan, te lagottogurut ja mielipidevaikuttajat, ettei koskaan mitään määrämittaisia kuvioita rinnuksiin tai tupsuja korviin tai muita jonninjoutavia krumeluureja!
 

[Hanna Salovuori]

Meillä nuo turjakkeet ovat suurin piirtein lagoton näköisiä (niin lähellä kuin mahdollista  ) Turkkien hoito on aika helppoa, kun narttujen turkit eivät takkuunnu pahasti oikeastaan ollenkaan, vaan aukeavat jo melkein sillä, että ottaa kamman tms. kaapista. Miolla on karvaa sen verran paljon, että se yrittää välillä mennä takkuun, mutta ei sekään mikään riesa ole. Ja nyt sekin alkaa onneksi pikkuhiljaa olla aikuisen karheaa karvaa (eikä sitä pehmoista lasten villaa...). Mutta en kyllä tiedä, jaksaisinko enää valkoista koiraa...

Tykkään siitä, että lagotto näyttää lagotolta. Kotikoirasta on myös nopeaa muuntautua "näyttelykoiraksi", kun turkki on aina hyvän mittainen (eli kotikoirasta saa "näyttelykoiran" etsimällä kaapista näyttelyremmin!). Toisaalta oikean mittainen turkki suojaa koiria metsätreeneissä, eikä siitä ole muissakaan harrasteissa haittaa.

Turkkien hoito on myös helppoa sikäli, että kun virittelen trimmauspöydän paikalleen, niin sille yritetään kiivetä jo ennen aikojaan. Vähintäänkin ympärillä on jono...   

[Marketta Kivimäki]

Vähän aikaa on jo vierähtänyt ketjun aloittamisesta, mutta nyt on asia meillä taas pinnalla, kun Johanna kävi kädestä pitäen neuvomassa trimmausta, saksien käyttöä ja muuta asiaan kuuluvaa 

Turkin trimmaamisesta olen samaa mieltä kuin monet muut, että kotitrimmi voi olla myös siisti ja lähellä näyttelytrimmin linjoja; jo senkin vuoksi, että rotua eivät vielä monetkaan tunne, ja niinpä jokainen lagotto on myös rotunsa käyntikortti kaikin puolin. Samalla edes suunnilleen oikein trimmattuna pitäminen on tosi hyvää trimmausharjoitusta itselle  kun on tunnettua, etta "harjoitus tekee mestarin"  Ja jos on kotona suhteellisen helposti trimmattavan rodun edustaja, miksipä ei sitten opettelisi asiaa kunnolla ja oikein saman tien? Sitä paitsi, trimmaaminen on kivaa! 

Aloittelevalle lagotistille  aiheuttavat hämmennystä sellaiset kommentit joidenkin kasvattajien sivuilla, että turkki karstataan muutaman kerran vuodessa... Kun itse olen ottanut alusta lähtien sen linjan, että suunnilleen kerran viikossa pidetään "turkinhoitotunti" karstan, "haravan" ja harva- ja tiheähampaisen kamman kera. Takkujen setviminen on molemmille osapuolille vähemmän hermoja raastavaa, mikäli ne eivät ole valtaisiksi paisuneita huopapalleroita  Sen sijaan homma onkin yhteistä puuhastelua, johon voi kätkeä tonneittain hellyyttä ja rapsutuksia 

Mutta taitaa meitä turkinhoitajia olla yhtä paljon kuin hoidettaviakin... 

[Johanna Heiskanen]

Wow, wow,
Marketta saa karvakoulun oppilaana ihan puhtaan kympin!!!

Mielestäni meidän Kuopion trimmauskurssilla tuli esiin pari aika hyvää juttua alkaen niin perusteista kuin sakset ja kuinka niitä pidetään. Eli millään cittarin saksilla en lähtisi leikkaamaan kuin pahimmat takut (enkä oikeastaan niitäkään) ja se kuinka niitä saksia sormissa roikotetaan on aika kiva juttu. Monihan pitää saksia peukussa ja etusormessa, kuin pahvia leikatessa, mutta opetelkaapa pitämään niitä kuin parturi eli peukussa ja nimettömässä... Siitä se lähtee!

t. himosaksikäsi johanna

[Marketta Kivimäki]

Kiitoskiitos Johanna! 

Allekirjoitan juuri uuden saksienpitotekniikan oppineena, että tuo parturin saksikäsi on todella hyvä! Suosittelen! 

Ja kunnon välineet ovat myös A ja O. Sekä omalle työskentelylle että koiran turkille. 

T. Himosaksikäden opetuslapsi Marketta 

[Julia Åivo]

Täälläkin tarvittaisiin vähän opastusta oikeaan saksityöskentelyyn ja työergonomiaan Onnistun aina leikkaamaan sormeen kun oikein keskityn vaikka pään muotoiluun..

Itse olen käyttänyt karstaa vain jos on ollut "pakko" pitää koira näyttelypituisessa turkissa, silloin pohjavillaa alkaa jossain vaiheessa olla sen verran että on pakko karstata.  Nyt Lucalla on ajelun jäljiltä 2-3cm karva kropassa ja jaloissa, ja ai että on helppoa! Takkuja  ei ole löytynyt vielä ainuttakaan, päätä on kammattu mutta muuten ei ole tarvinut kammalla koiraan koskea. Saksin on toki siistitty pään lisäksi tassukarvoja, rintaa ja pyrstöpuolta mutta tosi vaivaton on turkki ollut tämän pituisena. Koska Lucan ei tarvitse enää näyttelyisä juosta, taidetaan jatkossakin pitää karva tämän pituisena. Toki ei ole niin näyttävä kuin pidempänä, mutta moninverroin  mukavampi meille molemmille.

[Tuulikki Kostylev]

Hei,
Minusta tuntuu, että mä olen nyt löytänyt oikean "tyylin" meidän Ronille. Pidin sitä pitkään turhan pitkässä karvassa.

Nyt saksin niin lyhyeksi kuin saksilla vain pystyy viikko sitten. Ensi tietenkin pesin koiran. Kaulan alta ja niskasta oikein reippaasti turkkia pois. Kaveri on lihaksikas ja syvä rintakupu, näyttää ihan mukavalta ( ei luirulta) vaikka karva on lyhyt. Kiva juttu on, että turkin harmaansamea vaikutelma sai kyytiä, nyt valkoinen on kirkkaaampi ja roan-värisenä väritys tuli kyllä nätimmäksi. Sitten jalkakarvoista leikkasin vain minkä oli pakko. Nyt Roni ei näytä niin pönäkältä - hyvä minä, kerrankin onnistuin  ! Peffakarvat sai myös kyytiä, eiköhän ne villahousut jo nurkkaan.  joutanutkin  . Nyt kontrasti kuivien kylkikarvojen ja muun turkin kanssa ei näytä
niin silmiin pistävältä.  Karstasin myös koiran, kyllä lähti semmoista vanumaista, pehmeää pohjavillaa, semmoista harmaan sukkalangan väristä.
Terkuin "stylisti"
Tuulikki