seuraava »

[Päivi Sandberg]

Ciao, tryffelimetsien vartijat, tryffelisoppien keittäjät ja muut gurut!

Tämä kysymys on nyt kyllä hyvin hupaisa ja hassu, mutta kysyn kuitenkin 

Kokemattomana koiraihmisenä ja 8kk lagotto-pojan omistajana olen törmännyt pieneen ongelmaan koskien tyynyjä.... Meidän Carlo-poika nimittäin on täydellisen rakastunut kaikkiin tyynyihin ja ottaa ne "omakseen" aina, kuin se vaan on mahdollista. Tyynyt saavat kyytiä ja poika köyrii niitä oikein kunnolla 

Olen tätä toimintoa pyrkinyt estämään kielloilla ja siirtänyt tyynyjä pois Carlon ulottuvilta, mutta mikään ei tunnu toimivan; aina tilaisuuden tullen herra on täydessä touhussa tyynyparan kanssa 

Miten tästä asiasta päästäisiin parhaiten eroon? Vai onko asia vain syytä hyväksyä ja antaa hemmon "toteuttaa itseään"....?

Carlo myös on kovin kiinnostunut tyttökoirista, ei voi millään malttaa mieltään ja on hetimiten käymässä itse asiaan, viis esittäytymisistä ja herrasmiesmäisyydestä! Ja myös ihmisissä naiset ovat ihania, ensimmäisenä mennään haistelemaan paikkoija, joihin ei toivoisi koiran ensimmäisenä työntävän nokkaansa..... noloja tilanteita riittää 

Kokemuksen syvä rintaääni olisi nyt enemmän kuin tarpeen tässä perheessä  Eihän asia ihan kauhea ole, mutta jokapäiväisenä keskusteluna hieman rasittava...

t. nimimerkki epätietoinen 

- Päivi & Carlo -

[Tuulikki Kostylev]

Hei Päivi!
Carlo joko rakastaa tai alistaa, kumpaahan se sitten on enemmän tuon ikäisellä? Jos lempeästi, mutta määrätietoisesti ohjaisit pikku gigoloa tekemään jotakin muuta ja ennakoit karsimalla niitä tyynyobjekteja Carlon näkyviltä. Mä luulisin, että on tilapäinen kausi. Mutta selvästikin Carlo on avoin ja reipasotteinen, koiramainen nuori kaveri, sääli niitä tyynyjä!

Joskus paljon nuoremmat pennut nylkyttävät vaikkapa isoja pehmoleluja, se näyttää silloin refleksinomaiselta ja on varmastikin alistamista. Älä puutu astumiseen liian ankarasti ja kovasti komentamalla, koska poikakoira voi olla herkkä, ja jos on oikein kovasti kielletty niin ei sitten koskaan voi. Lagotto mielellään haluaa miellyttää ihmistä.

Monet nuoret urokset taitavat noudattaa tuota Suoraan asiaan -linjaa. Tervetuloa kerhoon, ei meidän Ricokaan turhia mieti, kun tyttökoira paikalle osuu  . Toinen lagottomme on paljon pidättyvämpi mutta myös juonikkaampi, lossaa aluksi olla niin gentlemannia - kunnes totuus paljastuu  - mihinpä tiikeri raidoistaan pääsisi 

Tuo ihmisten haistelu on avoimelle kaverille varmaan mitä luonnollisin tapa ottaa selvää, että, kuka mitä häh olet. Onhan se turhan estotonta ihmisnäkökulmasta, jos ei se ole aivan liiallisuuksiin menevää, niin aika hienovaraisesti osoita Carlolle, ettei se sovi. Koira oppii onneksi paljon myös aikuistuessaan ja kehittyessään.

Hyvää kesää Päivi ja Carlo! Toivottavasti ei sada ensi viikolla

[Päivi Sandberg]

Kiitos Tuulikki opastuksesta 

Tyynyt on karsittu minimiin meillä kotona ja mökilläkin ne on nostettu tilapäisesti kirjahyllyyn... Carlo kyllä jo tietää, ettei tyynyjen käsittely ole sallittua, joten kovin tiukasti ei tarvi enää kieltääkään, kun lopettaa. Pelkkä ei yleensä riittää. Ja monesti jos näen, mitä on tulossa, ei ryhdy siihen, kun kiellän - annan yleensä jonkun lelun tai luun tilalle ja kehun kovasti, kun ottaa "korvikkeen" vastaan ja ryhtyy puuhastelemaan. Joskus kyllä seuraa pientä purnausta tyynynkäsittelykiellon jälkeen; Carlo osaa valittaa hyvin - ihan samalla tavoin "inisemällä", kuin pikkulapset silloin, kun eivät saa tehdä jotakin, mitä kovasti huvittaisi.

Carlo selvästikin on hyvin miellyttämishaluinen yksilö, mutta toisaalta myös erittäin kovapäinen ja rohkea. Siinä on moneenkin kertaan emäntä kovilla, kun yrittää luovia hemmon kanssa sopuisasti etiäpäin. Carlo näyttää olevan tosissaankin rakastunut kaikkiin tyttökoiriin, mutta tyynyjen osalta voi osittain olla kyse alistamisesta; meillä on ollut aika tiukka kuri Carlolla, kun meinasi alkuvaiheessa ryhtyä perheen pomoksi oikein toden teolla. Nyt tietää jo hyvin oman asemansa ja paikkansa perheessä ja voikin olla, että kun elää itse kurissa ja nuhteessa, purkaa pomottamistarpeensa alempiarvoiseen tyynyyn 

Toivottavasti Carlon rakkaudenosoituksen/alistamisen tarve jatkossa hieman laantuu

- Päivi & Carlo -

[Hanna Salovuori]

Meillä on ollut sikäli helppoa, että tuo Tosimies asuu narttujen kanssa... Mio ei oikeastaan juurikaan välitä tyttöjen hajuista (siis merkkaa ne kyllä ja nuuskii tarkkaan, mutta ei sekoa täysin), jos ei tärppipäiviä satu olemaan. Miohan on ollut kotona myös narttujen juoksujen aikaan tärppejä lukuunottamatta.

Osa uroksista oppii siis ilmeisesti olemaan hötkyilemättä "turhaan". Miokin käy nimittäin "kimppuun" heti, jos aika on otollinen. Vieraita narttuja se liehittelee joskus myös muuten (varsinkin juoksun aikaan), mutta sillä lailla kohteliaammin... 

[Marketta Kivimäki]

Pakko kommentoidan hiukan aiheen vierestä, mutta kun nuo tärppipäivät ovat nyt nousseet esiin... Meillä oli uros hoidossa nartun juoksun ajan, ja kun lenkillä pojat alkoivat saada häätöjä topakasti sekä päiviä oli mennyt 22 juoksun alkamisesta, haettiin poika kotiin. Ei vielä silloin 22. päivänä tapahtunut mitään, vaan seuraavana aamuna kesken rauhallisen aamukahvin pariskunta olikin nalkissa  Eläinlääkärin kommenttina oli, että sieltä ei enää mitään tule, eikä niin ollen mihinkään toimenpiteisiin ryhdytty. Muutaman viikon jälkeen kuitenkin nartun kyljessä näkyi jotain ihan kummallista möyrintää, ja siitä muutaman viikon päästä perheeseemme syntyi kaksi potraa poikaa. 

Siis varmoja päiviä ei ole....

[Hanna Salovuori]

No joo, meillä on menty sillä lailla, että juoksun alusta Mio on kotona, kunnes tytöt eivät enää aja sitä pois takapuolestaan. Paluu takaisin onkin vasta sitten, kun Mio ei reagoi mitenkään erikoisesti tyttöihin, eli yleensä n. puolentoista-kahden viikon päästä. Eli aika varmistellen meilläkin mennään. Tuossa "poissaolon" aikanakin koko porukka kohtaa yleensä jokusen kerran, kun autoillaan johonkin (kaikilla on omat "yksiöt" autossa).

Omista nartuista nuoremmalla tärpit tulevat aika myöhään, astutuskin oli vrk 17...

[Marke Myyrä]

Meillä päädyttiin radikaaliin ratkaisuun: pallit pois! Siihen loppui tyynyjen, lelujen ja ihmisjalkojen nylkytys. Toisten koirien, urosten tai narttujen, selkään kamuaminen ei loppunut siihenkään. Ongelmakoirakouluttaja sanoi, ettei ihmisten pitäisi liiemmalti puuttua tuohonkaan koirien - ihmisten mielestä - pervoiluun. Siinäkin koirat setvivät välejään koirakielisesti eikä siitä vahinkoa ole. Pallien poisto lopetti myös merkkailun huonetiloissa. Tätä konstia voi tietenkin suositella vain sellaisille, jotka eivät aio käyttää koiriaan jalostukseen.

Kiinnostuneena odotan, miten Retu-eunukki suhtautuu ottosiskoonsa, kun se aikanaan meille tulee.

[Helena Väisänen]

Meidän Lenni on innokas tyttöjen perään, mutta ei hyppää suoraan selkään. Yrittää siis ensin aikansa liehitellä.  Se ei ole koskaan nylkyttänyt jalkaa vasten ja tyynyjen köyrimiset ovat jääneet muutamaan kertaan.  Sen kiinnostus tyynyihin oli tosin kuitenkin sellainen että ne oli laitettava piiloon komeroon.  Lenni oli innokas "petaaja" ja tyynyt saivat sellaista kyytiä että päälliset repesivät ja täytteet tulivat ulos. Jopa meidän vierassängystä oli poistettava päiväpeitteen alta tyyny.  Lopulta Lenni oppi ettei tyynyjä tai peittoja sovi petailla. Onneksi oli mahdollisuus pitää Lenni päivisin poissa olohuonesta, sillä miten olisi sohvatyynyjen käynyt tuossa petaamisinnossa.   Pikku Dea tytön käydessä vierailulla Lenni haistelee tarkasti pihanurmikolle tulleet pisut ja tekee omat merkkaukset päälle. Merkkailua ei onneksi ole tullut sisälle vaikka Dea on lirauttanut matolle.  Omituinen käyttäytyminen Lennillä oli pentuna kun meillä oli vielä vanha cockerimme. Lenni kävi nimittäin merkkaamassa Roosan ruokakupin. Ensiksi äimistelin miksi joku on laittanyt Roosalle appelsiinimehua sillä niin oli tarkasti osuttu suoraan kuppiin. Roosan ruokakuppi piti ottaa aina pois lattialta ruokailun jälkeen jottei sitä olisi merkattu.

Tyttökoiran pisuista ei ollut puutarhassamme mitään haittaa mutta näistä uroksen jalan nostoista ovat kasvit mm tuijat kärsineet. Olenkin nyt tarkkana että lähdemme heti töiden jälkeen metsään lenkille.


Terveisin
Helena