Hei!!
Onkohan kellään taktikoivaa lagottoa, ei voimalla vaan älyllä tilanteita hoitelevaa? Meidän Ronissa olen huomannut näitä piirteitä pennusta asti.
Esim. tässä kulmilla on muutama uros, jotka ovat nuoresta toisensa tunteneet ja ovat ihan kavereita keskenään. Joskus kaikki olivat samaan aikaan aamulenkillä ja paikalle osui poikien elämää sulostuttamaan ihka elävä tyttökoira. No mitä urokset normaalisti tekevät; rupeavat juoksemaan nartun perässä semmoista isoa ympyrää... Ainakin silloin kun kaikki on vielä nuoria ja intoa on enemmän kuin kokemusta. Mutta Ronipa odotteli ihan rauhassa ja seuraten ympyrän kulkua ja sitten vasta, kun tyttökoira osui aivan kohdalle niin lähti virkeänä perään. Eli säästi voimiaan, antaa muiden hötkyillä!
Toisella kertaa taas toimi taktiikka, että Roni odotti niin kauan, että kaikki olivat juosseet itsensä aivan puhki kielet suusta ulkona roikkuen ( narttu mukaan lukien) ja sitten herra ilmestyi kuin Feniks-lintu tuhkasta mukaan kuvioihin

Ja näin ei muuten tullut riitaakaan kavereiden kanssa.
Joskus taas on ollut nähtävästi oudon tuoksuisia jälkiä maastossa ja Roni on selvästi motivoinut kaveria menemään ja katsomaan, mitä siellä on, itse odotteli ja käveli vähän hermostuneena paikallaan. Ja sitten kun kaveri palasi kaikin puolin kunnossa takaisin, meni vasta itse

Kun Rico oli pikkuinen ja Roni halusi jonkun vaikka lelun tai luun Ricolta, aina houkutteli jollakin tavaralla Ricoa ja sai sen kiinnostumaan jostain muusta. Ja taas yllättäin Roni sai mitä halusi. Nyt kun Rico on iso, pojat vaihtavat jatkuvasti luita keskenään, vieläkään ei siis voi suoraan mennä ottamaan toiselta, pitää olla diplomaattinen! Kumpikin.
Lopuksi sanon ( unohtakaa tämä sen jälkeen kun ootte lukenut!), etten edes uskalla ajatella, miten Roni on meiltä ihmisiltä saanut hieman valtaakin ihan vain olemalla aika fiksu ja ovela, ihan vain älyä käyttämällä
T. Tuulikki ja lagotot