Koiran henkisen hyvinvoinnin kannalta on erittäin tärkeää leimautua ihmiseen eikä pentuesisaruksiinsa.
Tämän vuoksi onkin tärkeää, että pentuja käsitellään paljon heti syntymästä lähtien ja ne oppivat tuntemaan, että kasvattaja on turvallinen henkilö joka pitää niistä huolta.
Heti silmien avauduttua on tärkeää, että pentulaatikko siirretään paikkaan jossa ne tottuvat kaikkiin kodin ääniin ja normaaliin elämään. Tällöin pennut eivät säiky jokaista kodin ääntä, jokaista risausta joka jostain kuuluu. On myös tärkeää, että pentuja katsomassa käy vieraita jolloin ne tottuvat myös muihin ihmisiin kuin kasvattajaan.
7-8 viikon iässä pennut ovat siinä iässä, että niitä täytyy alkaa sosiaalistamaan elämää varten.
Niitä täytyy kuljettaa autolla, bussissa, kaupoissa, erilaisissa paikoissa mihin niiden täytyy elämänsä aikana sopeutua. Niitä täytyy sopeuttaa muunkin rotuisiin koiriin.
Haluaisin nähdä kasvattajan jolla tähän kaikkeen on aikaa jos pentueessa on kuusikin pentua. Kuinka hän jakaa aikansa niin, että hänellä on aikaa olla erikseen jokaisen pennun kanssa edes tunti päivässä tähän sosiaalistamiseen.
Täytyy myös tuntea oma rotunsa, mikä tälle kyseiselle rodulle on hyvä luovutusikä. Aussia en luovuttaisi milloinkaan alle 8 viikon, mutta lagoton voin luovuttaa aivan hyvillä mielin jo 7 viikkoisena.
Kyllä yksi – pari pentua voi pitää hyvin vaikka 12 viikkoiseksi. Niillä on seuraa toisistaan, mutta niiden kanssa ehtii kasvattaja olemaan niin paljon, että ne leimautuvat ihmiseen ja se veli – sisko on vain leikkikaveri.
Mitä tuohon pennun puremiseen tulee. Kyllä omistajalla pitää olla sen verran auktoriteettia pentuun, että kielto tehoaa. Minua ei kukaan pennuista pure, ei roiku lahkeessa tms. Kyllä ne on lelut mitä purraan ja minkä kanssa riehutaan.
Myös emän ja isän luonteella (ja emän emän, isän emän, isän isän jne.) on tärkeä osuus pennun tulevaisuudelle. Eli aralla tai aggressiivisella koiralla ei saa tehdä pentuja. Ei myöskään jos esivanhemmista löytyy arkuutta tai aggressiivisuutta. Tämän vuoksi onkin erittäin tärkeää tuntea koiran suku myös taaksepäin. Ja jos hakee ulkomailta uutta linjaa, sitä kannattaa käyttää harkiten vanhojen hyväluonteisiksi todettujen lagottojen kanssa. Vaikka tuontikoira olisi kuinka mielenkiintoinen uuden linjan kanssa, mutta luonne ei ole tyypillinen, sitä ei missään tapauksessa saisi käyttää jalostukseen. Mitä me uudella huonoluonteisella linjalla teemme, emme mitään muuta kuin huononnamme rotua.
Aina löytyy ”guruja” jotka tietävät ja haluavat asiat uusiksi, mutta en todellakaan usko yhden – kahden ”kukkahattutädin” tutkimusta. Kyllä tutkimustietoa täytyy saada paljon ja useasta rodusta ennen kuin se on faktaa.
Myös hieman vanhemman koiran taloon tulo on rotukysymys. Lagotto on erittäin sopeutuvainen ja pehmeä koira joka sopeutuu uuteen kotiin todella nopeasti.
Kun minulle tuli ensimmäiset aikuiset lagotot suuresta kennelistä sain kuulla todella paljon kauhugenaarioita kuinka asuntoni on sen jälkeen ihan hajalla, sisäsiisteiksi ne ei opi koskaan vaan lattiat ovat täynnä kusta ja paskaa ym.ym. Kuitenkaan lagoton kanssa minulla ei tällaisia ongelmia ole ollut koskaan. Voi olla, että useissa muissa roduissa tuo kaikki pelottelu olisi pitänyt paikkansa.
Tämä taisi mennä jo vähän OT:ksi
Lagotto romagnoloista yleisesti
