seuraava »

[Anni Rautakoski]

Riitta, luin itsekkin juuri tuon Kasvattaja-lehdessä olleen jutun. Kennelliiton jalostustoimikunnassa oleva Kaimio kertoi että luovutusikää pyritään nostamaan, mutta se on pitkällinen prosessi. Enempää en tästä asiasta tiedä ja mielenkiinnolla jään seuraamaan kuinka asia etenee Kennelliitossa. Kumpi sitten on oikeassa, lehtijuttu vai jalostustoimikunnassa istuva Kaimio, sitä en tiedä.

[Eija Isomäki]

Hei,

muistuipa mieleeni tällainen artikkeli. Sen kirjoittaja on erikoistunut laumanvartijoihin, jotka ovat hitaammin kehittyviä kuin pienemmät rodut (luulisin näin). Pointtina on juuri tuo alkuperin mainittu koirien kielen oppiminen, jos uudessa kodissa ei ole koiria, joilta sitä oppia. Artikkelissa on ihan hyviä ohjeita muutenkin ajatellen lagottoja, joista oman kokemukseni mukaan moni on aika signaaliherkkä. Ei tämä ole ainut foorumi, jossa asiaa käsitellään tällä hetkellä. Jollain kotikasvattajalla on todella kova homma varmaan pitää huushollia jonkinlaisessa kunnossa, jos on kymmenenkin raisua ja suurirotuista 10-12 viikkoista koiranpentua jaloissaan keittiössään tai olohuoneessaan. Kirjoittajalla itsellään on loistavat tilat, jopa lampaita, joiden läsnäoloon tottuminen on heti pennusta tärkeää työhön menevälle laumanvartijalle.

http://www.juppsguard.net/LUENTO_RAUHOITTAVAT_SIGNAALIT_18.3.05.doc

[maria axo]

Hello.
Olen ihan aloittelija, ensimmäisestä lagottopennusta on vain neljä vuotta mutta kokemusta sattuu olemaan 11,5 viikon ikäisenä luovutetusta sekä 7 viikkoisesta ja viimeisin on meillä syntynyt mutta sisaruksista erotettu n. 7-8 v. ikäisenä. Minun mielipiteeni aiheesta on että 7 vko on paljon parempi kun 11,5vko. Se 11.5vko oli niin sisaruuslaumaan leimaantunut että se kesti kauan ennenkun siitä tuli oikeasti meidän perheenjäsen. Kun meille oli tulossa toinen niin minulle oli erittäin tärkeätä että saan sen heti 7 viikoisena. Olin silloin lähdössä parin viikon kuluttua Italiaan joten pentu oli meillä pari viikkoa ja meni sitten viikoksi takaisin kasvattajalle. Nämä kaksi viikkoa oli meidän yhteistaipaleelle erittäin tärkeitä. Olin todella iloinen että se onnistui niin ja pidän jatkossakin tärkeänä että pentu saa viettää uudessa perheessä nämä herkät viikot.
Se 11,5 viikoisena meille muuttanut muuttui perheen täysjäseneksi vasta kun hänellä oli ollut omat pennut meillä eli tämä keksintö että pentuja ruvettaisi luovuttamaan vasta 11-12vko ei olisi meidän rodun koirille ainakaan meidän perheen kokemuksella hyväksi.
Ystävällisin terveisin Maria

[Marke Myyrä]

Marian kommentti vaikuttaa vakuuttavalta. Siinä kuuluu kokemuksen syvää rintaääntä, jota vastaan on vaikea väitellä.  Mindi on ollut meillä nyt toista viikkoa, ja se tuotiin meille paria päivää vaille kahdeksanviikkoisena, samanikäisenä kuin Retukin aikoinaan. Olemme iloinneet sen olemisesta meillä. Mietin usein, mitä lisäarvoa oikeasti olisi tuonut sen viipyminen kennelissään kauemmin. Emästäänhän se olisi siellä pidetty erillään joka tapauksessa nisien puremisen pelosta. Vaikka toisaalta tuntuu siltä, että jospa pentupuremisen hillitsemiseen olisi ollut myönteistä vaikutusta emän kurinpidolla. Samaten kun sisarukset olisivat rökittäneet toisiaan "koirakielisesti". Ja muutenkin kasvattaneet toisiaan olemaan "koiriksi". En tiedä... Joka tapauksessa Mindi on jo lähes sisäsiisti - ei tosin varmaankaan omaa kypsyyttään, vaan meidän valppautta kiikuttaa sitä pihalle. Kyllä se itsekin jo pyrkii ulos tarpeilleen vinkumalla ja ensin ovea, sitten terassin porttia raapimalla. Se juoksee pisulle nurmikolle, mutta kakkimaan se kipittää metsään! Fiksu!  En tiedä, olisiko koko pentueen kanssa kennelissä pentu saanut sellaista huomiota tuossakaan perusasiassa kuin nyt meillä. Kiva joka tapauksessa, että Mindi on nyt kotona! 

[Marketta Kivimäki]

Taitaa olla aika tapauskohtaista, missä iässä on pennun paras muuttaa. Meillä oli aikanaan kaksi sekarotuista pentua, joiden vauvaiän kehitystä seurasimme silmä kovana. Nämä penskat olisivat olleet valmiita maailmalle itsensä ja "mammansa" puolesta vasta yhdeksänviikkoisina, kun emo oli ne vierottanut täysin. Toisaalta naapurissa molemmat samanrotuiset emot vierottivat penskansa viiden viikon iässä eivätkä sen jälkeen välittäneet jälkikasvustaan tuon taivaallista. Siis eikö itse asiassa emon käytöstä seuratessa voi päätellä kulloisellekin pentueelle sopivan luovutusiän?

[Maarit Ijäs]

Hei!
Olin kuuntelemassa Voittaja 09 -päivillä sitä luentoa, josta tämä keskusteluketju sai alkunsa. Aiheena oli "Ympäristötekijöiden vaikutus koiran käyttäytymiseen/luonteeseen" ja luennoitsija Maa- ja metsätalousministeriön jalostusagronomi Riitta Liimatainen. Hän on myös Opaskoirakoulun johtaja, ja siltä pohjalta piti kyllä hyvän ja hyvin vakuuttavan luennon.
Päällimmäisenä myöhemmän luovutusijän perusteena jäi mieleen, että 8-viikkoisena pennulla on hyvin herkkä kausi, jossa dramaattisista tapahtumista voi jäädä elinikäinen esim.pelko. Hän painotti myös sitä kuinka tärkeä on kasvattajan vastuu näiden pikkupalleroiden riittävän turvan ja seuran (koira ja ihmis)yms saamisessa. Myös, ja melkein eniten jäi mieleen se, kuinka hän painotti sitä kuinka tärkeä koiranpennun on oppia "koirien kieltä", muut taidot ja sosiaalisuuden kuulemma kyllä saavuttaa, mutta kommunikaatio toisten koirien kanssa on korvaamatonta.
Googlaamalla huomasin että luennoitsija on mukana MH-luonnetestin kehittämisessä ja että hänellä näytti olevan myös mielenkiintoinen blogi. Osoitteessa http://keskustelu.suomenshiba.fi/viewtopic.php?f=25&t=31 joku ahkera oli tehnyt e.m luennosta muistiinpanot ja yhteenvedon.

Pakkasterveisin Maarit & Fanni ja Titta

[Marke Myyrä]

Hienoa, että kuulit luennon ja annoit linkin, Maarit. Joidenkin muiden koirarotujen kasvattajat ovat enemmänkin keskustelleet luovutusiän myöhäistämisestä. Lagottopiireistäkin onneksi löytyy jo kasvattajia, jotka ovat myöhemmän luovutusiän kannalla, vaikka varmasti kasvattajalle on työlästä pitää pentuetta vaikkapa 9-viikkoiseksi, jos 10-viikkoiseksi ei onnistuisikaan. Lähtökohtana täytyy kuitenkin olla kasvattajan kokonaisvaltainen näkemys asiasta ja halu toimia ylimääräisen vaivan näkemiseen asti koiran parhaaksi. Koko pentue , tai ainakin useita pentuja, pitäisi pitää emonsa yhteydessä vanhemmaksi kuin nisiltä vieroitusikään. Olen taipuvainen uskomaan, että koiraemolla on muutakin annettavaa pennuilleen kuin maitoa. Meillä päin oli vanhojen ihmisten tapana sanoa, että "yhessä ne hyvät lapset syöpi ja tappeloo". Tätä "yhdessä syömisen ja tappelemisen" (leikin) aikaa soisi koirapentueellekin. Minusta lagotto on niin perussosiaalinen koira, että ihmisiin se leimautuu kyllä vielä 10-viikkoisenakin. Nykyään on uskomattoman paljon toisilleen rähiseviä koiria. Johtuneeko tosiaan siitä, että koirat eivät ole oppineet koirien kieltä, omaa "äidinkieltään", ennen suureen maailmaan joutumista?

[Eija Isomäki]

Osuipa eteeni tällainen juttu, joka myös antaa ajattelemisen aihetta sopivan luovutusiän suhteen. Tuo 8-12 viikkoa on kaikin puolin herkkä ikä hyvässä että pahassa. Varsinkin, jos hankkii koiran harrastaakseen sen kanssa monipuolisti, kuten kirjoittaja Janita Leinonen tekee, voi tosiaan olla tuo 8 viikkoa se paras kodin vaihtamisikä, varsinkin kun tulevassa uudessa kodissa asustaa "täysipäisiä" aikuisia koiria, joilta pentu voi oppia koirien kieltä. On huomattu itse, että tuo nouto olisi kannattanut Gemman kanssa aloittaa hyvissä ajoin - nyt ei oikein tunnu onnistuvan. Ei ole ollut aiempien koirien kanssa mikään vaikea asia, vaan niille se on tullut luonnostaan.
Linkki: http://www.koiranomi.com/artik_oppiminen3.htm

[Anne Kupiainen]

^Tarkoitatko tokon-noutoa? Dinalle on opetettu nouto 2-3 vuotiaana...

[Terhi Heikkinen]

Minäkin opetin edesmenneelle sekarotuiselle pystykorvalleni noudon kun se oli 9-vuotias. Se haki kyllä käskystä pallon vaikka satojenkin metrien päästä. Mutta se oli vain opetettu temppu, koiralla ei edes rotunsa puolesta ollut minkäänlaista omaa halua noutamiseen, eikä ensimmäistäkään noutoharjoitusta oltu tuon koiran kanssa tehty ennen tuota. 

Artikkelin luettuani otaksun, että tässä tarkoitettiin sellaista pentuaikana rakentuvaa koiran omaa noutohalua, että se kokee pyytämättäkin tarvetta hakea tavaroita ohjaajallensa. Silloin koiralle tarvitsee opettaa lähinnä oikea esineen luovutusasento, muu tulee itsestään. Kyllähän sitä voi opettamalla opettaa melkeinpä mitä tahansa aikuisellekin koiralle, mutta tekeminen on kaikkein luonnollisinta ja vaivattominta silloin, kun koiralla on tekemiseen oma sisäsyntyinen halu, jota on oikealla tavalla vahvistettu tietyssä iässä.

[Julia Åivo]

En usko että viikko suuntaan tai toiseen vaikuttaa ratkaisevan paljon. Itse kuitenkin ottaisin harrastuskoiraksi tulevan koiran mieluimmin 8-viikkoisena, ihan mutulla. Herkkyyskausiin en ole perehtynyt sen enempää, mutta kyllä esim. noutoa on hyvä alustaa jo ihan pikkupennun kanssa, jolloin siitä tosiaan tulee koiralle luontaisempaa ja myöhemmin ei tarvita kevätjuhlaliikkeitä sen opetteluun.  Lucan kanssa treenasin jo sen ollessa pikkupentu tunnarikapuloiden kanssa, metallinoutoa harjoiteltiin lusikan kanssa 

[Terhi Heikkinen]

Omat lagottoni ovat muuttaneet uuteen kotiinsa 8 viikon ikäisenä ja niistä on kasvanut ihan hyvi koiria, näin meinaan menetellä jatkossakin. 

Korjataan tätä mielipidettä näin jälkikäteen; mielelläni suosin jatkossa 7 viikon luovutusikää.

Olin nyt viikonloppuna Helsingin Seudun Kennelpiirin järjestämällä Kennelliiton Innovaatioristeilyllä, jossa koirien käyttäytymisasiantuntija David Appleby (http://abklinikka.com/page2.htm) luennoi kahtena päivänä pennun kehitysvaiheista ja niiden vaikutuksista sen loppuelämään. Olenkin pidempään kaivannut asiasta tällaista tieteellisin keinoin kerättyä objektiivista tietoa, ja nyt sitä tuli sitten roppakaupalla. Kaikki Davidin teoriat pohjautuivat eri tutkijoiden tekemiin, standardisoituihin, tieteellisiin ja suurilla otannoilla tehtyihin tutkimuksiin, joten uskottavuuspohjaa löytyi todella paljon. Tämä ei siis ole yhden ihmisen oma idea, vaan tutkijoita ja tutkimuksia löytyy pilvin pimein, kun osaa vähän etsiä.

David sanoi suoraan, että olemme luovutusiän nostamisen kanssa aivan hakoteillä, todellisuudessa sitä olisi syytä laskea. Davidin PowerPoint-esitykset ovat tulossa HSKP:n nettisivuille tällä viikolla, joten sieltä kannattaa tutkailla asioita ja lukea myös lähdeviitteet. Luentolyhennelmää ko. sivuille tuskin tulee, mutta David on muuttanut Suomeen, joten häntä varmasti voi käydä kuuntelemassa erilaisissa tilaisuuksissa myöhemminkin.

[Senja Mäkinen]

Kiitos Terhi tästä informaatiosta!  Pitääkin googlailla kyseistä henkilöä ja perehtyä hänen teksteihinsä.

[Terhi Heikkinen]

Tässäpä linkit mainitsemiini materiaaleihin:

http://www.hskp.net/user_files/files/Innovaatio2010/Handout+1st+Boat+lecture+04+2010.pdf
ja
http://www.hskp.net/user_files/files/Innovaatio2010/Handout+2nd+Boat+lecture+04+2010.pdf