seuraava »

[Virpi Vuoksiala-Torssonen]

Voi rähmä, en edes muistanut, että taas on se aika kun takiaiset "hyökkäävät" koiran kimppuun kuin "sika limppuun". Meidän koiruus se luuhaa kaikki ojat ja pientareet tosi tarkkaan kun taas niitä tyttöjen hajuja tarvii niin maan penteleesti haistella . Sitten on koko kuono ja tassut ym. sellaisessa piikissä ja takiais hässäkässä, että menee useampi aika kun niitä selvitellään ja irrotellaan.
Muilla varmaan samat hommat näin syksyllä...

T.Virpi ja Cassu

[Julia Åivo]

Sama ongelma oli vielä muutama viikko sitten ennen kuin Luca ajeltiin lyhyeen karvaan. Ai että nyt on helppoa     Me mm. tehtiin tuttavuutta ihan uuteen kasviin, jossa oli semmoisen vihreät pienen herneen näköiset siemenet. Niissä olis pieniä väkäsiä, ja ne vasta tarttuivat karvaan. Niitä oli varmasti yli sata Lucassa kiinni, ja lähtivät vain sormin irroittelemalla.  Mikähän ihmeen kasvi se mahtoi olla?? Juu, me taidetaankin pysyä tässä lyhyessä turkissa...

[Marke Myyrä]

  Jep. Ei ne takiaisten yms. siemenet lähde kuin karvan kasvaessa, että pääsee takun leikkaamaan juuresta poikki. Ne kun mokomat ovat sellaisia rypälepommeja, että räjähtävät turkissa ja uivat ihoon kiinni. Siksi meilläkin suositaan skini-lookia (turkki mahdollisimman lyhyt) näin syksyisin. Nimim. "Kokemusta on"!

[Tiina Saarela]

Mikä ihme se Juliankin mainitsema hirviökasvi oikein on? Se on ollut meillekin aika vitsaus. Indyn ihanaan vaaleaan pumpuliturkkiin ne pallerot tarttuu aikalailla pysyäkseen ja vielä mooonen päivän jälkeen niitä riittää nypittäväks.
Varsinkin nyt syksyn myötä, kun se sama kasvi on kuivahtanut, niitä on ihan mahdoton saada irti. Jotenkin kuivana ne sadat miljoonat palluraiset kaivautuu entistä syvemmälle.

Meillä koira ei tosiaan ole ihan lyhyessä turkissa, eli noita turkkituholaisia tulee aina puskajuoksujen jälkeen