Täyskavuisen ja pennun yhteensopiminen

Hei Lauri,
Meidän aikuinen (7-viikkoisen pennun tullessa oli 3-vuotias) lagottouros jaksoi olla tavattoman kärsivällinen, kun kaveriksi tullut pentu oli oikea sähköjänis vilpertti terävine hampaineen. Jonkin verran vilkkaan pennun kiinnostusta suuntasimme poispäin Ronista, kun meno kävi aivan villiksi, juuri tämä erinäisissä karvoissa roikkuminen ja päälle hyppiminen. Ajateltiin, ettei Roni vaan kerää harmia sisään ja sitten ärähdä koko rahan edestä. Toisaalta, vanhempi koira tuntui hyvin ymmärtävän, että toinen on niin pieni vielä ja oli sille lähinnä isällisen hyväntahtoinen ( olematta siis pennun isä).

Mutta, rajat vanhempi oppi asettamaan pennulle myös, siinä ei juurikaan meidän myötävaikutusta tarvittu eli aika napakasti ja tosi selvästi sanoi ja pentu kyllä uskoi hyvin. Ihan pieni vihjailu ei olisi varmaan pennulle riittänyt. Vanhempi koira oppi näyttämään kaapin paikan, muuten se kaapin paikka olisi siltä kyllä mennyt.

Hyvin kaverukset tulevat edelleen toimeen ja ovat koko ajan tulleetkin, Roni tulee nyt joulukuussa 5 v ja Rico kohta 2v. Kovasti ne edelleenkin leikkii, pystypainia ja takaa-ajoleikkejä, sekä sisällä että ulkona.
Roni voi jopa mennä maate selälleen aivan rentoutuneena ja antaa Ricon selättää itsensä, vaikka on näistä se pomo. Hyvä, että kaikki on mennyt hyvin, kiltin Roni-koiran yksi luonteenpiirre on se, että se ei helposti anna periksi, jäärä on. Jos Rico olisi samanlainen, niin niillä voisi olla nokkapokka. Rico on kanssa sellainen kokeileva, eteenpäinpyrkivä luonne, mutta vilkas ja huumorintajuinen veikko, jolle ei ole niin väliä kuka tässä on pomo. Luultavasti erilaiset luonteet ovat tässä tapauksessa täydentäneet koirien hyvää kaveruutta.

Hyvää jatkoa Lauri, Waldo ja Bella!