seuraava »

[Inka Säävuori]

Meillä on nyt meneillään Dean (8kk) kanssa sellainen vaihe, että puruluita kuluu huimaa tahtia. Olen kantanut kaupasta jos jonkinmoisia luita, ja aina toivonut että uusi olisi edellistä parempi.

Kaikenlaiset rouheluut ovet olleet nyt ihan poissuljettuja puremista ajatellen, kun ne häviävät sillä silmänräpäysellä kun sellaisen antaa. Pakasteena myytävät putkiluut ovat olleet ehkä parhaita, mutta niiden kanssa on vähän hankalaa, kun ne sotkevat niin paljon (ja ne tunnetaankin meillä nimellä "ällöluu") Nyt viimeksi ostin pienen erän kuivattua poron potkaa, joka ei sotke niin paljon ja tuoksuukin kohtuu hyvälle. Huomasin kuitenkin että siitä irtoaa teräviä luun sirpaleita! Perinteisiä solmuluitakin meillä kuluu, mutta niitäkin tuntuu vähän hassulta syöttää, kun koiralla on sitten kohta vatsa täynnä nahkaa.. Sonnin sutiluut ja siankorvat ovat olleet varsinaista herkkua, mutta ne ovat mielestäni kohtuu kalliita ja onko niitäkään sitten terveellistä ylenmäärin syöttää?

Minkälaisia kokemuksia teillä on hyvistä puruluista? Onko joku esimerkiksi kokeillut kypsentää noita raakoja putkiluita? Ja vielä; kuinkakohan kauan tätä puremisintoa, että koko ajan täytyy olla joku "tutti" suussa, voi odottaa jatkuvan ?

[Maija Mattila]

Meillä ainakin on n.1- vuotiaaseen saakka tuo puruluiden kalvaminen kestänyt, ehkä vähän ennen 1v synttäreitä se väheni huomattavasti. Itse pidin puristeluista (en siis syönyt niitä =)), ne ovat hieman sitkeämpiä kuin perinteiset solmuluut, muuten samaa tuotetta, eivätkä sotke niin paljon kuin "ällöluut" 

[Marke Myyrä]

Retulle ei kannata teollisia puruluita antaa. Se on yksi hetken hiepraus, kun iso (siis isointa kokoa) oleva luu on Retu mahalaukussa. Se ei niitä pureksi, vaan kun ne on syljessä lionneet lötkyiksi, se vain - gulp! - nielaisee ne uskomattoman isoina paloina. Siispä raa'at putkiluut ovat meillä ainoa "oikea" vaihtoehto. Ne järsitään kuiviksi ensin joko ulkona terassilla tai koirien omissa mökeissä (=häkeissä). Kun niistä ei enää irtoa rasvaa eikä muutakaan ällöä, ne saavat ylennyksen lelulaatikkoon. Eri malliset ja kokoiset luut ovatkin liki ainoita leluja, jotka ovat Retun leikit kestäneet. Niitä Mindikin tykkää pureksia nyt, kun hampaiden vaihtuminen on meneillään.

Porsaankorvat ovat herkkua number one. Kun houkuttelimme Mindin autoon possunkorvasiivulla, se on nyt aina lähdössä autolla jonnekin - olipa se auto sitten oma tai vieras!  Retulla taas nekin ovat vain "ai mikä porsaankorva? Minäkö sain ja söin jo sellaisen? Ottaisi toisen..."

[Johanna Lammi]

En usko että putkiluita kannattaa ainakaan kypsentää, sillonhan ne vasta vaarallisia onkin.
Meillä syödään naudan putkiluita ja nyt myös peuran luita kun taas niitäkin on saatavilla, lähteehän niistä teräviä säröjä ja heitän ne roskiin jos löydän lattialta mutta ehjät mahat molemmilla vielä on
Meillä tota puruvimmaa kesti 1,5 vuotiaaksi asti, luita syödään innolla mutta muu tuhoominen on nyt jääny 

[Marke Myyrä]

Minulla jäi aikaisemmassa kommentissani Retun ikä mainitsematta. Se on kolmivuotias, eikä puruvimma ole lainkaan laantunut. Varsinkin iltaisin se nakertaa kuivia luunjämiä. Luin jostakin, että luiden pureskelu on hyväksi koiran hermoille, ja siksi olen näkemässä, että varsinkin iltaisin Retu rentouttaa itseään jyrsimällä luita. Mutta mitään tuhopuremisia Retun kontoilla ei sitten olekaan sen omien "heikkohenkisten" lelujen suolistamista lukuunottamatta. Tämä uusi Mindi-pentu (4 kk) taas on ehtinyt kokeilemaan hampaitaan moneenkin paikkaan seinänurkkauksesta televisiontason pöytälevyyn! Jatkuvasti saa vahdata ja olla siirtämässä pentua kielletystä kohteesta luvallisen luun järsintään.

[Marketta Kivimäki]

Sotkenpa minäkin lusikkani tähän luusoppaan....

Ostin aikoinaan jo edesmenneelle russelillenin Ahmatti-Annille savustetun putkiluun, josta toden totta riitti vuosiksi  iloa sille ja sen lapsille, mutta jonka sitten muuton yhteydessä "deletoin", se oli jo niin väljähtynyt ja likainen, eikä kukaan muu siitä välittänyt kuin Anni, joka sekin siihen kyllästyi, kun vastus oli russelillekin liian kova    Siihen ei kukaan saanut aikaiseksi kuin pari pientä hampaan jälkeä, joten tiedä häntä, kenestä moinen oli peräisin 

Kaikki muut edellä mainitsemanne herkut ovat kokeneet saman kohtalon kuin teilläkin, paitsi että näitä russeleita lukuunottamatta ei kenellekään ole rouheluut maistuneet, eivätkä oikeastaan muutkaan vuotaluut.

Possunkorvat on meillä pidetty ekstraherkkuna juhlatilanteisiin

[Jaana Lamppu-Blick]

Tähän varoituksen sana solmuluista ja muista pehmenevistä vuotaluista. Älkää antako pehmeneviä puruluita ulos ollenkaan. Kaverini borderterrieri tukehtui ulkona yön yli kastuneeseen lötköön puruluuhun. Topi oli 7-vuotias kolmoisvalio, rakastettu ilopilleri.

[Jenny Lahti]

Joo varsinkin noiden pehmentyneiden solmuluiden kanssa saa olla varovainen..

Meillä taas suurempi ongelma on ettei tuo koira syö luita enää  Pienempänä söi ihan hyvällä tahdilla että hampaat pysyivät kunnossa. Nyt 2,5 vuotta eikä kelpaa tavalliset valkoiset luut, puristeluut, "krokotiilit", henkitorvet, possunkorvat jne jne.. Ainoat mitkä maistuu on marketeista saatavat denta stixit.

Miten sais maistumaan? 

[Tuulikki Kostylev]

Solmuluita en minäkään anna em. syistä ja tiedän labbiksen pennun, joka solmuluun solmuun on tukehtunut. Ei ainakaan ilman valvontaa parane jättää.

Jenny, oisko suussa jokin vaiva, jos noin vastustamattomat herkut eivät maistu? Tai onko jäänyt ikävä tuntemus jostain aikaisemmasta syöntikerrasta koiralle, sellaistakin voi lagoton kanssa olla. Jos sinulla on hoikka koira, tuli mieleen että kokeilepa "marketin" herkkuluuta tai ydinluuta. Niiden kanssa pärjää vähällä "sotkulla" myös kerrostalossa ja kun syötävät on vuoltu päältä pois, voi luita  sitten vielä kalvaa ja järsiä iltapuhteiksi!

[Päivi Solmula]

Ja paras tapa välttä sotkua, on opettaa koira siihen, että luu syödään aina esim. samalla matolla tai muussa tietyssä paikassa. Oli pienoinen opettaminen omalle koiralle, joka sai aikoinaan viedä puruluita ympäri taloa, että tuoreitten luiden kanssa ei olekaan sama juttu. Mutta pienellä vahtimisella ja takaisin siirtämisellä siitäkin ollaan selvitty. Ei tarvitse enää sulkea boxiin syömään. Jokailtainen luunsyönti (nautaa, lammasta tai hirveä) ja hampaat tykkää!

[Tuulikki Kostylev]

Päivi, mutta mihin teillä koiruus hautaa luunsa?  Meillä Roni laittoi piiloon sohvan alle - onneksi ei ( vielä ainakaan) tyynyn alle !

[Päivi Solmula]

Ai mihin piilottaa? Mahaansa. Se syö luuta niin kauan, kun siitä ei ole mitään jäljellä. Jotain 2 tuntia on ollut varmaan ennätys (hirvenluu). Sitten se on pakko nostaa pois, jos jotain on vielä jäljellä... Ettei yöllä jatka touhuja. Sitten seuraavana päivänä annetaan takaisin, jos vielä kelpaa. Meillä koira ei hautaa mitään. Luut ovat sen ruokaa Eli kaupan putkiluut pitää sahata 2-4 osaan, ettei syö liikaa yhtenä päivänä, sillä rauhaan ahmatti ei sitä jätä. Luut ovatkin meillä yleensä lihaisia luita, kuten rustoluita tai kylkirimpsuja. Kaupan putkiluita saa vähemmän, mutta vielä yksi odottaa ehkäpä vuodenvaihdetta. Sillä hyvä ruoka, parempi mieli!

[Marke Myyrä]

Meilläkin luut joutavat haudattaviksi vain, jos niitä on kerralla paljon. Tällainen tilanne oli kerran sukulaistalossa, jossa olimme kaikki koirinemme. Retu pölli toisilta luut sitä mukaa kun koirakavereiden silmä vältti, kantoi ne metsään ja hautasi sinne. Isokokoiset kaupan puruluut se hautasi pystyyn, niin että muutaman sentin pätkä jäi näkyviin!

Tuoreeltaan annan koirien jyrsiä lihaisia luita puolisen tuntia, sitten otan talteen. Seuraavana päivänä herkuttelu jatkuu. Aika pidentyy sitä mukaa, kun varsinainen syötävä luussa vähenee. Loppuun järsityt ovat sitten leluina. Niin lepsu lällykkä Retu kuitenkin on, ettei tappelua tuoreiden luiden päältä ole Mindin kanssa syntynyt. Leluluut ovat eri asia: vaikka niitä olisi kymmenen erilaista tarjolla, kumpikin haluaa järsiä just sitä yhtä ja samaa samanaikaisesti! 

[Ida Danielsson]

Meillä ei ole puruluuongelmaa, kun ei Senna voi syödä naudan- tai sianlihasta tehtyjä puruluita. Joten meillä mennään kasvispurutikuilla, ainoa huono puoli niissä on vain se, että ne on nopeasti syöty . Hirvenluuta tai jotain muuta voisi kyllä joskus kokeilla...

[Marke Myyrä]

Ihan puruluusta ei ole kysymys tämän tavaran kohdalla, mutta purulelusta kuitenkin: meillä koirat purevat tyhjiä muovipulloja! En tiedä, ovatko terveellinen purulelu, mutta edullisia kuitenkin ainakin tälle Retu-merkkiselle lelusilppurille.