seuraava »

[Kirsi Blummé]

Hei!

Lueskelin tässä VSS-Etsi-lehteä missä Heli kertoi rauniokoe kokomuksistaan. Siellä yksi asia jäi mietityttämään. Hän kertoo, että Totolle kauko-ohjaukset ovat haasteellisia kun se näkee pöydät vasta niihin törmättyään eli näkö on huono.

Olen itse miettinyt jo pitkään, että Ellillä on jokin hahmotus/näköongelma. Esimerkiksi olen yrittänyt opettaa sitä ottamaan ruuasta (esim. lihapullasta) koppia-> ei onnistu. Aina se ruoka osuu sen päähän ja Elli on ihmeissään että mikä sieltä lensi. Se kyllä yrittää ottaa koppia mutta ei saa. Kymmenestä heitosta yhden kopin se voi saada.

Onko muilla lagotoilla samankaltaisia ongelmia vai pitääkö Elli ja Toto viedä vaan optikolle?

[Riitta Häyrynen]

Metsässä liikkuessaan Asterix törmäsi useamman kerran puuhun TÖMPS.
Olimme aivan varmoja että se on sokea kun ei isoja puita näe ja senpä takia kiikutimme sen eläinlääkäriin.
Ei, näössä ei ollut mitään vikaa ja mietimmekin, että kait se on lagotolle sitten ominaista, sitä nenää käytetään enemmän kuin silmiä. 

[Anne Kupiainen]

Hih, meillä myös tuo koppi juttu menee samoin molemmilla lagotoilla, eli "tavara" osuu yleensä päähän tai selkään. Ihan naurattaa, kun vanhemmilta koirilta kopittaminen onnistuu tosi hyvin ja toiset ihmettelee mihin se lens 

Tosin sitten kyllä hirmu vauhdissa vastaavasti väistellään vaikka minkälaisia esteitä. Itse sitä joskus ihan kauhuissaan katsoo, että nyt kyllä törmää, mutta ei 

[Heli Herna]

Tuo näkökyky on mielenkiintoinen asia. Kyllähän koira kaiken kaikkiaan näkee aika huonosti verrattuna ihmiseen. Esimerkiksi liikkumaton jänis metsässä jää huomaamatta, jos ei satuta olemaan tuulen alapuolella, mutta auta armias jos pupuparka päättää ottaa jalat alleen, silloin se kyllä huomataan tuulen suunnasta huolimatta.  Tosin meillä Miina kyllä huomaa kaiken paljon aikaisemmin kuin Toto.

Kauko-ohjauksessa pöydät ovat melkoisen matkan päässä ja jos ne vielä "uppoavat" taustamaisemaan, vaikkapa metsänreunaan, niiden näkeminen on useammalle koiralle aika vaikeaa. Etenkin moni ns. tukkakoiran omistaja on sadatellut samaa asiaa. Kenenpä näkemistä silmillä roikkuva tukka helpottaisi - paitsi ehkä teini-ikäisen ihmislapsen...

Mutta vierailevat maalimiehet kyllä naureskelevat treeneissä kun opastan heitä seuraavasti: "Totolle pitää antaa palkkana oleva pallo suuhun. Älkää koskaan heittäkö palloa, sillä Toto ei sitä näe ja palkan etsimiseen nenän avulla tuhrautuu liian paljon aikaa." Hiukkasen tuo näkö on haitannut myös haamujen käyttämistä hakutreeneissä - vaikka maalimies huitoi kuinka kymmenien metrien päässä metsässä, ei Toto häntä nähnyt. - Ja lagottojen  hakuporukassa on kyllä muitakin samanlaisia näkijöitä. Tosin myös sellaisia lagottoja, joilla ei moista probleemaa vaikuta olevan.

Tällaista tämä arkielämä on Toton kanssa. Muistan kun hädissäni soitin Riitalle Toton ensimmäisenä kesänä sen käveltyä aamulenkillä useamman kerran päin aitaa ja lyhtypylvästä ja pelkäsin sen tyystin sokeutuneen. Siitä ei kuitenkaan ole kyse vaan Toto elää hyvän hajuaistinsa varassa ja käyttää näköään vain silloin kun pitää sitä tarpeellisena. Ja tarpeelliseksi se sen mielestä tulee aina välillä vasta sitten kun pää on jo kolahtanut oksaan, puunrunkoon tai seinään. Kovakalloinen koira.

Heli, Toto ja Miina

[Tuula Kotiranta]

Hauska kuulla että muillakin lagotoilla on noita hahmottamisongelmia tuon kopiksi ottamisen suhteen. Luulin, että ne on nuo meidän tytöt vaan tuollaisia. Taran kanssa on naurettu makeasti kun se on yrittänyt heitettyä makupalaa ottaa suuhunsa, siinä on suu auennut vasta siinä vaiheessa kun makupala on jo ollut lattialla (tosi hitaat reaktiot), Sinna on ollut hieman nopeampi oppinen, vaikka sekään ei niitä alussa saanut kiinni. Mutta... huom! harjoitus tekee mestarin (tai ainakin lähes mestarin), nykyisin molemmat jo pystyvä kiitettävästi napsimaan makupalat suuhunsa.

[Tarja Työläjärvi]

Jännä keskustelu. Ei meilläkään Neera kyllä makupaloja osaa kopista kiinni ottaa, mutta ei olla sitä kyllä juuri harjoiteltukaan. Ja on totta, mitä Anne sanoi, että kyllä kovassa vauhdissa ihmeesti esim. puita väistellään. Tänään lyhyellä automatkalla myös mieleeni tuli, että minkähän verran koira näkee ikkunasta. Meillä Neera nimittäin mielellään seisoo nojatuolissa ja katsoo pitkiä aikoja ulos pihalle. Samoin ulko-oven (lasinen) edessä istuen selkä seinää vasten. Ja autossa ja bussissa olen huomannut, että se haluaa olla siten, että se näkee ikkunasta ulos...

[Terhi Heikkinen]

Kyllä mä veikkaisin, että kopin saamattomuus on useimmiten muusta kuin näkökyvystä kiinni. Esimerkiksi vahvasti oikeakätiset, koittakaas heittää tikkaa vasemmalla kädellä tai kirjoittaa. Jos johonkin asiaan ei ole harjoituksen mukanaantuomaa koordinaatiota, niin alkuun homma on ihan mokellusta. 

Ei Serakaan junnuna saanut koppia, ensin ei tajunnut edes yrittää ja sitten älyttyään vähän ideaa se oli aina auttamattomasti myöhässä.
Kaksi koiraa olen opettanut koppaamaan namin ilmasta niin, että olen käsin "lennättänyt" ruuan ilmasta suuhun kuin vauvalle "lentokoneen" eli ruokaa suuhun ja oikealla aikaa sitten suu aukeaa. Kon koira hahmottaa, että missä vaiheessa pitää avata suu, niin hommaa vaan nopeutetaan ja sitten kokeillaan ihan lörppää heittoa. Äkkiä se silmän ja lihaksen välinen yhteys kehittyy, ja nykyäään meillä saadaan jo pienimmätkin raksut ilmasta kiinni vaikka tulisivat yllättäenkin. 

Mitä tulee tuohon törmäilyyn, niin minusta ainakin Sera on aika kömpelö koira. Siis jos se juoksee lujaa, niin äkkijarrutukseen menee varmaan 10 metriä ja käännökset eivät ole mitään paimenkoiramaisia suoriakulmia, vaan kunnon loivia kaarroksia. Tämäkin tietysti on aika pitkälti varmaan harjoituksen puutetta ja liikeratojen iskostumista nuppiin, mutta jos Sera törmäisi puuhun, niin olettaisin kyllä ensin sen johtuvan ihan siitä, ettei se saanut väistettyä enää siinä vaiheessa, kun huomasi puun..

Mutta lagoton näöstä kaiken kaikkiaan, virallisella optikolla käynti olisi tosi hieno juttu säännöllisin väliajoin vanhemmallakin iällä tehtynä, vaikkei koiraa olisi käytettykään jalostukseen. On ihan tosiasia, että samoissa sukulinjoissa Ruotsissa kulkee ikävän paljon perinnöllistä kaihia. Toivotaan, että ennaltaehkäisemällä me täällä säästyisimme tuolta kauheudelta.

[Heli Herna]

Tulipa taas tänään todistettua, että ei se Toton näkö ihan priima ole. Oltiin hakutreeneissä ja maalimies makoili vasemmassa etukulmassa hyvässä kuopassa silmät kiinni. Toto aloitti ilmaisun ja maalimies avasi silmänsä. Ja mitä hän näki - Toto ilmaisi noin 10 metrin päässä olevaa katajapuskaa. Maalimies toimi kuten hyvän maalimiehen pitää eli jäi tasan hiljaa paikalleen makaamaan. Toto havahtui huomaamaan, ettei katajapuska olekaan ihminen ja jatkoi matkaansa ja tuli ihan oikeasti ilmaisemaan piilolle.

Hyvää oli se, että Toto havaitsi ongelman ja ratkaisi sen itse jatkamalla hajun perässä matkaa. Aikaisemmin ei ole vastaavaa sattunut, mutta kertahan se on ensimmäinenkin. Täytyypä tehdä sille seuraavalla kerralla ihan tarkoituksella kämmi ja katsoa, josko ne nyt oppi luottamaan nenään likinäköisten silmiensä sijasta.

Heli, Toto ja Miina

[Päivi Solmula]

Meillä koira ei näe, eikä kuule mitään, kun haistaa jotain mielenkiintoisempaa 
Ja toisaalta, kun hukkaa minut metsässä, ei osaa käyttää yleensä nenäänsä, vaan etsii minua pitkään vain silmillään Tykkää päivystää ikkunan lähellä, mutta silloinkin erottaa vain liikkuvan kohteen...

[Johanna Heiskanen]

Hö,
meillä jokainen lagotto ottaa koppeja! Varsinkin lauman vanhin, Hertta 7v on ihan loistava koppari!

[Ida Danielsson]

Sennakin osaa ottaa namit ilmasta kiinni, tosin nyt on vähän taidot ruostuneet. Pitäisi taas kehittää ja ylläpitää sitäkin taitoa, ja opettaa myös Sumi ottamaan koppeja.

Sennan huononäköisyys tulee ilmi yleensä vain pimeällä treenatessa, kun Senna ei välttämättä aina näe esim. luoksetulon pysäytystä treenatessa heittämääni palloa. Joskus Sennalla oli myös päiväsaikaan vaikeuksia löytää palloa lumihangesta, mutta nykyään se homma sujuu jo varsin hyvin.

[Salla-Mari Kuusinen]

Meillä koirat katselevat mielellään telkkaria. Eri asia sitten on mitä ne sieltä erottavat. Roosan lemppari on Sinisen talon nalle Kerran näyttelyreisulla se seisoi telkkarin edessä ja katseli kyseistä ohjelmaa häntä heiluen. Roosa osaa myös ottaa koppeja, eikä kumpikaan koirista törmäile puihin ym. Ainoastaan pimeällä huomaa, että näköaisti ei pelaa yhtä hyvin kuin hajuaisti.

[Emma Anttonen]

Meillä 5kk Lucas katseli yhtenä päivänä telkkaria kanssani ja selkeästi erotti liikettä.
Vanhempi 4-vuotias koirani Tuffe taas teki samaa kuin muutkin tuon koppiasian kanssa kunnes tein niin että joka kerta kun lihapulla meni suusta ohi eikä koppia saatu, kielsin koiraa syöksymästä lattialle lentäneen pullan kimppuun, otin sen itse ja heitin jälleen. Kyllä tämän jälkeen rupesivat kopit onnistumaan kun ne tajusi ettei niitä saa jos ei saa kiinni
Kokeilkaapas
Emma, Lucas ja Tuffe