seuraava »

[Mari Hiltunen]

Kyllähän näitä karvattomia on useampia ja kai se periytyvää on.
Tuttavani koiruudella (ensimmäisiä Italian tuonteja) tuli tuo karvattomuusjuttu vasta noin 7-8 vuotiaana, karva lähti kyljistä ja ei palannut. Tutkittiin asiaa ja saatiin diagnoosikin (jota en tietty muista).

Minusta ko. koiran karva oli isoa kiharaa, suorahkoa ollut aina.

[Tuulikki Kostylev]

Meillä Ronin "haittaohjelma" on mennyt näin:

- aina  ollut suorempi, aaltomainen turkki ( väri roan)
-aina karvaa lähtenyt irti itsestään
-2,5-vuotiaana ohentuminen alkaa symmetrisesti kyljissä
- karva lähdössä jonkin verran kausiluontoisuutta ( enemmän kevättalvella)
-vitamiinit( Megaderm), erikoisruoka (Poodle) ovat parantaneet jonkin verran karvan kuntoa, mutteivät ole pysäyttäneet "ohjelmaa"
- rungon karvattomuus edennyt alaselästä käsin ylöspäin, jolloin on muodostunut selkeä raja, missä on karvaa ja mistä se puuttuu.
-karvattomille alueille on kasvanut valkea, suora ja ohut karva. Täpläinen nahka näkyy ja iho on terve.

Pienenä kevennyksenä, kerran tulin sanonneeksi, että Ronilla on ihan kuin tatuoitu joku kartta nahkaan, keksi tytär Ronille nimen "Real life Michael Scofield". Jos joku muistaa tv-sarjan Pako.

[Eija Kalske]

Gewitter E-pentueessani (s.2003) karvattomuudesta kärsi(i) kolme koiraa, narttu (nyttemmin tapaturmaisesti kuollut) ja kaksi urosta. Oireet alkoivat noin puolentoista, kahden ja puolen vuoden iässä.
Kaikille on tehty kilpirauhastesti, joka on ollut puhdas. Narttu sai diagnoosiksi "alopeciaa muistuttava häiriö karvankasvusyklissä" ja urokset "karvatypen dysplasian", kaikilla kuitenkin aivan samanlaiset oireet. Erilaisia hoitoja kaikille on koetettu, mutta ainakin nartun kohdalla ell oli sitä mieltä, että haitta on hormonaalinen ja täysin kosmeettinen, suotta siitä on kamalasti murhetta ottaa, eikä siihen todennäköisesti mikään auta. Koiraa se ei haitannut. Se elikin täysin onnellisena selkä ja kyljet paljaina, edes pakkanen ei haitannut, takin puin ihan omaksi mielenrauhaksi alle -10 asteessa. Narttu oli myös leikattu, mikä näytti ainakin pysäyttäneen kaljuuntumisen.
Toinen uroksista kastroitiin pari vuotta sitten ja nyt sille on kasvanut pehmeäää, suorahkoa, kaunista karvaa, joka peittää lähes kaikki ennen karvattomat alueet ! Tämä tukee oletusta hormonaalisesta poikkeamasta.
Toista urosta ei ole leikattu, sen karvaton alue on kasvanut ja sillä oli lieviä iho-ongelmia, pieniä haavaumia, viime talvena. Omistajat ovat hoitaneet ihoa mm. rasvaamalla. Kastroimista harkitaan .
Kaljuuntuminen, ainakin alttius sairastua siihen, siis tuntuu olevan perinnöllistä, vaikkakin myös hormonaalista. Olen ymmärtänyt, että emän ongelmat hormonitasapainossa voivat myös vaikuttaa pikkupentujen hormonitoimintaan ja se kyllä sopisi myös tähän meidän tapaukseen...
Pentueen isoisä on Lagotto-lehden artikkelissakin mainittu Zartuber, joten tämä osaltaan vahvistaa artikkelin epäilyjä ko. koiran osallisuudesta kaljuutumisen esiintymiseen Suomalaisissa lagotoissa. (Kiitos muuten artikkelin Poodle-ruokavinkistä, poikien pitää kokeilla!)
G-pentueessa (s. 2007, sama emä ja isoisä)on kaksi urosta, joilla toisella on on kuiva, helposti irtoava ja katkeava karva ja molemmilla heikko karvan kasvu päässä ja jaloissa.

Siihen, esiintyykö kilpirauhasen vajaatoimintaa lagotoilla ja kuinka paljon, uskaltaisin väittää, että esiintyy ja varmasti enemmän kuin koskaan saamme tietää. Kuten monella muullakin rodulla. Se on hankala tauti jalostusta ajatellen (kts. mm. Terhin kirjoitus aiemmin), mutta hoito on onneksi yksinkertaista. Ihmisillähän kilpirauhasen vajaatoiminta on käsittääkseni erittäin yleistä.
Omissa kasvateissani on yksi todettu tapaus F-pentueessa.

Öitä!

[Essi Snellman]

Heippa!

Täältä löytyy 4,5v lagotto uros, jolta irronnut karvaa koko ikänsä(siis ihan kun kiinni ottaa, niin jää käteen karvat). Eläinlääkärillä käyty, otti kokeita, muttei mitään löytynyt. Tällä hetkellä kaljut läntit selässä ja kyljissä. Tuon menoahan se ei siis tunnu haittaavan, puetaan sille sitten aina vaan puku päälle näin talvella ulos mentäessä..

Liitteenä pari kuvaa, otettu marraskuun alussa.

[Tuulikki Kostylev]

Hei Essi,
Eikös sun lagotto-poika olekin Olli? Meidän Ronilla on sama emä kuin sun koiralla eli Olli on Ronsulaisen puoli-pikkuveli. Täälläkään ei onneksi kaljuus haittaa menoa, talvi on Ronin lemppari vuodenaika ja sillä on hyvä lämmönsäätökyky, ei ole mikään hytisevä tapaus 

[Heidi Lehtinen]

Pepillä oli juuri tuollaista karvanlähtöä selässä, vähän nykäisi niin jäi kihara käteen  Nyt on kasvattanut uuden mutta huonompilaatuisen karvan tilalle eikä karvan irtoamista ole enää ollut. Muutenkin karva tuntuu kuluvan melko helposti, esim. kyljissä ja lonkissa on ohuempaa eikä kasva pituutta samalla tavalla. Tuntuu että noita kohtia saa päivittäin olla käsin aukomassa takusta ettei pääse huopaantumaan. Karva ei kiharru kunnolla vaan on yhtä pohjavilla-takkua josta yritän saada revittyä pieniä "rastoja" erilleen

[Essi Snellman]

Hei Tuulikki,
Kyllävain, muistat ihan oikein, Olli täältä löytyy. Muistelisinkin, että olisimme joskus sähkötelleet ja todenneet, että Olli ja Roni ovat velipuolia..
Ollikin pitää talvesta tosi paljon ja tykkää syödä paljon lunta ja rämpiä hangessa. Joskushan tuolta on sitten lähtenyt karvaa pois jaloistakin(paikkapaikoin) ja hieman iho ärtynyt kun on hangissa pomppinut..


Heidi,
Meilläkin lähtee karvaa ja kasvaa sitten uutta huonompilaatuista ja karheampaa(kuivaa) karvaa tilalle. Karva ei kiharru vaan jää laineikkaaksi tai paikkapaikoin suoraksi. Pohjavillaa ei ole ollenkaan ja karva on ohutta.