Seralle kävi ikävä sattuma.. Viime sunnuntai-iltana se järsi tuntikausia vanhaa naudan raakaa putkiluuta. Yllättäen se saikin puraistua luun ohuesta reunasta n. 3x3 cm palasen, ja tietenkin se nielaisi sen ennen kuin ehdimme väliin. Luunpalanen meni mukisematta alas eikä oksennuttamisyritys tuottanut mitään tulosta. Seran vointi oli illan ajan täysin normaali, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Aamuyöllä se oli ripuloinut ja oksentanutkin ja aamulla se kulki selkä pyöreänä ja sai välillä selviä kipukohtauksia. Pääsimme lääkäriin klo 10 aikaan. Sera tietenkin heilutti lääkärissä kaikille iloisesti häntäänsä ja lääkäri totesikin koiran voinnin olevan hyvä. Kerroin tuntevani koirani ja tietäväni varmasti, että vaikka se vieraan silmiin käyttäytyykin näennäisen reippaasti, niin sillä on kovat kivut. Lääkäri onneksi uskoi minua ja antoi heti pistoksena kipulääkettä ja nestettä. Vatsasta otettiin seuraava röntgenkuva:
Tässä vaiheessa päätettiin odotella muutama tunti, josko palanen liikkuisi rauhassa kohti peräpäätä ja poistuisi sitten itsekseen. Sovittiin uusintakuvaus muutaman tunnin päähän. Menimme kotiin odottelemaan, kipukohtaukset jatkuivat siellä, mutta onneksi vähän lievempinä. Palasimme lääkäriin klo 15, silloin otettiin uusi röntgenkuva:
Luunpala oli siis liikkunut reilusti ja lääkäri elätteli toiveita, että se voisi olla jo paksusuolessa. Sera rauhoitettiin ja sille tehtiin suolihuuhtelu, tarkoituksena saada luu hallitusti suolesta pois. Ikävä kyllä tämä ei tuottanut toivottua tulosta, sillä luu oli edelleen ohutsuolen puolella. Tässä huuhtelun jälkeen otettu röntgenkuva:
Koska luunpala ei mainittavasti enää liikkunut kahden viimeisen kuvan välillä, päätti lääkäri leikata luun pois Seran mahasta, kello oli silloin kuusi. Operaatio onnistui odotetusti ja luu saatiin pois. Se ei ollut juurikaan vahingoittanut suolistoa, mutta ei se kuulemma olisi ilman leikkausta lähtenyt liikkeelle, sen verran tiukassa oli ollut. Sera nukkui sikeästi koko loppuillan ja heräsi vasta aamuyöllä kovaan pissahätään.
Nyt Sera toipuu leikkauksesta hyvää vauhtia ja taas on oma, iloinen itsensä. Tänä aamuna tuli ensimmäinen kakka leikkauksen jälkeen.
Nyt antibiootit ja kipulääkkeet ym. menee suun kautta, ruoka on nestemäistä. Energiaa on kyllä kuin penessä kylässä, mistähän se sitäkin muka saa..
Minulta on kyselty tapauksen jälkeen, että meinaanko vielä syöttää koirilleni naudan luita ja vastaus on, että kyllä meinaan. Meidän koirat on syöneet erilaisia raakoja luita ja rustoja säännöllisesti ainakin 10 vuoden ajan, ja nyt vain sattui huono tuuri kohdalle. Vastaisuudessa käyn vaan ostamani luut paremmin läpi, että niiden jokainen reuna on riittävän paksu, ettei koira pysty saamaan sitä palasiksi.
Että tämmöinen tarina tällä kertaa. Nyt pidetään vähän sairaslomaa treenihommista ja harjoitellaan satelliitin kanssa kulkemista.
Eipä tuo tötterö näytä Seraa edes häiritsevän, päinvastoin, se kulkee sen kanssa ylväästi ja lennokkaalla askeleella aina kun mennään ulos.
Tässä vielä itse syyllinen:
Tässä Sera on juuri päässyt leikkauksen jälkeen kotiin.
Tässä on päivä leikkauksesta kulunut, kovin vielä väsyttää.
Ja tässä kuva kolme päivää vanhasta haavasta. Laitan sen linkkinä, jos joku ei kestä nähdä haavoja.
http://i195.photobucket.com/albums/z316/Catchweed/Sera%20leikkaus/0912100002.jpg
Lagotto romagnoloista yleisesti
