seuraava »

[Helena Väisänen]

Hei,

Olemme saaneet lenkkeillä kaikessa rauhassa eikä alueella ole ollut ns. häirikkökoiria. Tilanne muuttui.  Viime viikolla palatessamme aamulenkiltä jo kotiin päin pimeältä kujalta aidan takaa hyökkäsi hurjan näköinen, suuri dobermanniuros. Olin saada sydärin, mutta onneksi koira oli remmissä kiinni ja pimeästä ilmestyi remmin toisessa päässä oleva mies. Huomautin hänelle että todella pelästyin, sillä koiran hyökkäys oli täysi yllätys ja hurjan näköinen. Tänään aamulla olimme juuri palaamassa lenkiltä kotiin kun kuulin haukunnan ja naisen huudot. Edellisen kerran hyvin muistaen tiesin mikä oli tulossa.  Dobermanniuros oli tulossa ja tällä kertaa vapaana.  Koira laukkasi suoraan haukkua rähisten Lenniä kohti ja menin väliin huutamaan. Ihmeekseni koira pysähtyi ja komensin sitä äkäisesti pois,takaisin kotiinsa. Koira lähti, teki vielä uuden hyökkäysyrityksen ja totteli taas komentoani lähtien ilmeisesti kotiinsa. Sydän läpättäen ja häntä koipien välissä palasimme kotiin. Käsi tärisi vielä töissä aamukahvia juodessani. Miten näiden aggressiivisten koirien kanssa tulisi toimia? Ja miten ihmeessä saan sen omistajat uskomaan ettei tuollaista koiraa voi pitää vapaana?? Totteleeko tämä koira minua jatkossa?? Toivon todella että koira oli täällä vain vierailulla mutta pahoin pelkään että se on tullut jäädäkseen.

t. Helena ja Lenni

[Tuija Lahti]

Moi onpa ikävää ja pelottavaa kun iso koira tulee vastaan vapaana ja hyökkää.Onneksi olet sen mielestä riittävän pelottava ja se on perääntynyt.Toivottavasti toimii toistekin,mutta kun itselläsi on uros narun päässä niin saattaa käydä huonostikin.
Itselleni aikoinaan samassa tilanteessa kävi samalla tavalla eli kohti tuleva koira totteli minua,mutta ei isäntäänsä.Tosin se ei hyökännyt vaan olisi mieluummin tehnyt tuttavuutta narttujeni kanssa,jotka kylläkin tekivät sujuvasti taakse poistu liikkeen ja löytyivät aina kotoa.Onneksi metsän reunassa asutaan niin kotimatka oli koirille turvallinen.
Ei siinä juurikaan auttanut koiran omistajalle puhuminenkaan kun koira hänen mielestään oli ihan toimiva.Piti sen sitten onneksi myöhemmin kiinni.Kateltiin sitten kun ohi kuljettiin kun koiran ulkoiluttaja istui maassa jalat harallaan kun koira tempoi narun toisessa päässä.On näitä ennenkin koulutettu oli kommentti kun ehdotin ystävällisesti koirakoulua että koira sosiaalistuisi.
Tässä tapauksesa ainakin vikaa tuntui olevan enemmän narun toisessa päässä.Koira vaikutti ihan mukavalta,mutta narttuni eivät jääneet odottamaan millä mielellä sieltä tullaan.

[Pia Siimes]

Pystytkö vaihtamaan reittiä, ettet vaan vahingossakaan törmää kyseiseen koiraan.

 Olen nähnyt mitä jälkeä tulee, kun dopperi käy lagoton kimppuun. Se oli heitellyt kuin märkää rättiä lagottoa ja lopuksi vielä ojan pohjalle runtannut. Luojan kiitos dopperi oli ottanut lagottoa kiinni perskannikasta. Fyysiset vammat on parantunut, mutta kyllä se jäljen koiraan jätti.

 Huutaminen on varmasti hyvä keino ainakin yrittää karkottaa päälletulijaa ja tietysti koosta riippuen, miten sen nyt kauniisti sanois , jalkaa väliin 

[Helena Väisänen]

Jos reitin vaihto olisi mahdollista tekisin se heti!  Ongelma ja paniikkini syy on että dopperi tuli pihasta joka on ihan talomme vieressä, välissä vain yksi tyhjä tontti. Hyökkäyshetkellä kun siinä oli joitakin sekunteja aikaa mietin pakenemisvaihtoehtoa, mutta pihamme ei ole aidattu emmekä olisi ehtineet sisälle asti.  Vietämme paljon aikaa pihalla Lennin kanssa tosin ei kaamosaikaan ja tuon koiran on valitettavasti mahdollista nähdä omalta pihaltaan (aitaamaton) meille, joten saamme olla aika varuillaan.  Olisin kyllä äänen jälkeen käyttänyt jalkaa.   Kerran olen pitänyt cockeria sylissäni ja potkinut ympärillä riehuvaa koiraa tosin se oli huomattavasti kesymmän näköinen paimenkoira kuin tämä dobermanni leikattuine korvineen.  Dobermanni ei totellut "omistajan" ääntä, sillä koko episodin ajan kuulin naisen huutavan koiraa. Ehkä hän värjötteli yöpaidassa oven raossa ja oli päästänyt koiran ulkoilemaan yksinään.

[Julia Åivo]

Inhottava tilanne, ja jos koira on naapurustossa niin vaikeapa sitä on joka lenkillä vältelläkään.. Itse olen karkottanut kohti tulevat irtokoirat samalla lailla, oma koira selän taakse ja itse väliin, sitten huutoa ja tarvittaessa kenkää.. Useimmille koirille tämä toimii, eikä onneksi vielä ole tullut oikeasti vaarallisen oloisia koiria päälle. Jos koira on jatkuvasti irti ja vaaratilanteita tulee, eikä puhe omistajalle auta, niin ehkä jossain vaiheessa on pakko mennä poliisin puheille?

En tajua miksi pitää hankkia isoja ja vahvoja koiria, joita ei kuitenkaan sitten osata kouluttaa ja sitten niistä saa kärsiä koko naapurusto.. Täälläkin on yksi tapaus joka kuulemani mukaan on repinyt jo paria koiraa lenkillä, ja edelleen tätä suurikokoista koiraa talutellaan flexissä ja annetaan kytätä vastaantulijoita. Me kyllä kierretään se tasan kaukaa..

[Tuulikki Kostylev]

Hei Helena,
Voimia ja tsemppiä teille selvitellä kohtaloksenne koitunutta ikävää tilannetta! Käy varmaan hermoille!! Miten noille omistajille menisi jakeluun, että heidän hallitsematon kahjottajansa on myös vaarallinen - siinäpä kysymys. Korvatkin typistetty, hyvänen aika, onkos koiran oikein tarkoitus olla pelottava...

Joillekin ihmisille asiat tulevat selväksi ihan vain vihjaisten ja toisille täytyy sanoa hyvin suoraan ja konkreettisesti. Tässä on varmaan tuo jälkimmäinen vaihtoehto todennäköisempi!

Varmasti olet jo päättänyt tehdä asialle jotakin, esim. mennä puhumaan heille. Saisitko jonkun henkiseksi tueksi mukaan? Ovatkohan muut naapurustossa huomanneet saman ongelman? Ja tosiaan virkavaltaanhan voi ottaa yhteyttä.

Lennille meiltä rapsutuksia!!

[Leena Saarlamo]

Nelisen vuotta sitten, Eetun ollessa reilun vuoden ikäinen sen kimppuun hyökkäsi kaksi belgiä. Omistaja, parikymppinen tyttö nojaili polun vieressä puuhun, poltti tupakkaa, puhui kännyyn ja yritti pitää kahta flexeihin kytkettyä koiraa. En tiedä miten moiseen luuli kykenevänsä mutta huonostihan siinä kävi.
Belgit pääsivät irti ja ampuivat raivon vallassa kohti Eetua. Vaistomaisesti tuuppasin Eetun taakseni, potkaisin toista koiraa kylkeen ja toista sain napattua pannasta kiinni. Omistaja huusi että älä satuta hänen koiriaan, ei ne ole pahoja ja haki ne pois. Totesin vaan että suojelen koiraani keinolla millä hyvänsä.
Eetulle jäi kohtaamisesta syvä inho belgin näköisiä/kokoisia mustia ja ruskeita koiria kohtaan, kaikille haukutaan raivokkaasti.
Onneksi nämä belgit muuttivat naapurustosta pian tapahtuman jälkeen pois.Loppulenkki menikin sitten hyytelöjaloin ja sydämen hakatessa.

Lenkeillä me mennään suosiolla sivuun kun tulee vihaisiksi tietämiäni koiria vastaan.

[Julia Åivo]

Toi on kyllä kaikkein ärsyttävintä, koira tai kaksi tulee täyttä vauhtia kohti ja omistaja huutelee että ne on ihan kilttejä..  Mä en kyllä jää sitä testaamaan, vaan yritän pitää irtokoirat mahdollisimman kaukana. Minusta omistajalla on vastuukin suojella koiraansa, koiran pitää voida luottaa siihen että omistaja ei lenkillä päästä ketään sen päälle. Eli jos kohti tulee irtokoira jonka oma voi tulkita uhkaavana, niin minä kyllä ajan sen pois, vaikka se ei näyttäisi olevan hyökkäämässä täyttä päätä kimppuun.

Toisaalta ei sekään ole hyvä jos kaikista irtokoirakohtaamisista tulee sellaisia että omistaja huutaa naama punaisena ja potkii vierasta koiraa, toki oma koira silloin alkaa ajatella että täähän on tosi vaarallinen juttu. Jos vastaan tulee pieni ja kiltti koira, tai selvästi varovaisesti ja ytstävällisesti lähestyvä koira, annan sen yleensä tulla nuuskimaan ja mahdollisuuksien mukaan päästän Lucankin irti.

[Päivi Solmula]

Totesin vaan että suojelen koiraani keinolla millä hyvänsä.

Tämän neuvon myös minä olen saanut dogo argentinon omistajalta. Koirani pitää luottaa minuun, että minä pystyn suojelemaan sitä. Valitettavasti meillä pentu/nuoruusiässä on päässyt tapahtumaan väärinkäsityksiä ja koirani on oppinut, että ihan aina tuohon emäntään ei voi kai luottaa... Eli se kyllä ilmoittaa haukullaan varoittaen, että täältä kyllä pesee takaisin, jos kiinni käyt. Aika noloa itselle, kun oma koira aloittaa riidan, vaikka jo kaukaa näkee, että toisella koiralla on karvat pystyssä.

Eli neuvoksi kaikille vastaavaan tilanteeseen, mihin Lenni on joutunut: HUUDA MAHDOLLIMMAN KOVAA, MIELELLÄÄN OIKEIN ÄRRRRÄÄ SISÄLTÄVIÄ SANOJA. Oma koira taakse, kunnes toinen koira otetaan kiinni. JA JALKOJA ETEEN, JOS MUU EI AUTA! Pelko tiettyjä rotuja/koiria kohtaan kyllä valitettavasti jää, mutta koiralle pitää jäädä tunne siitä, että sitä suojellaan!

[Leena Saarlamo]

Tuo belgien hyökkäys Eetua kohti oli niin uhkaava että katsoin parhaimmaksi tavaksi puolustautua potkaisemalla. Ei kuulu tapoihin potkia kaikkia vapaana vastaantulevia koiria
Välillä on ollut näitä tilanteita että kohtaa vapaana olevan koiran (yleensä pieniä) ja siitä on selvitty komentamalla vieras koira pois. Itse en pidä siitä että koiria pidetään vapaana paikoissa missä se on kielletty.

Ei se varmaan ole kivaa hihnassa olevallekaan että toinen, joka on vapaana, tulee kuonon eteen "lällättämään"

[Tarja Ukkonen]

Minä puolustin kesällä Ottoa saksanseisoja uroksen hyökkäykseltä nostamalla polveni ylös. Kävikin sitten niin, että saksanseisojan hampaat iskeytyivät omaan polveeni. Onneksi oli farkut jalassa , niin tuli vain yksi avohaava, lisäksi 5cm:n mustelma ja kipeä kohta vaivasi useamman viikon ajan. Tilanne lähti siitä, kun annoin metsätiellä tilaa takaa tulevalle koiralle ja laitoin omat koirani sivulle ennen ohitustilannetta.  Omistajarouva löysäsi fleksiä vähän ennen ohitushetkeä, jonka jälkeen tapahtui koiran supernopea hyökkäys. Ehdin  "lukea" koiran tikkusojottavaa häntää ja älysin, ettei ollut kovin ystävällisellä tuulella tämä kohti tuleva koira.....  Kaiken kukkuraksi kaaduin maahan ja sotkeennuin siihen  saksanseisojan hemmetin fleksiin kolmen koiran pyöriessä ympärilläni. Ilmeisesti saksanseisoja pelästyi tässä tilanteessa huutoani, kun ei yrittänyt enää hyökätä uudestaan. Olin kuitenkin jälkeenpäin onnellinen, ettei se päässyt isolla suullaan kiinni Oton kroppaan, olisi voinut tulla useampi reikä nahkaan....... puhumattakaan henkisistä vammoista..... Kannattaa siis olla tarkkana myös fleksissä kulkevien, ohittavien koirien kanssa - siinä voi tulla todella pahaa  jälkeä, kun koiria ei pääse erottelemaan, jos sattuvat sotkeutumaan fleksin naruun.         

[Helena Väisänen]

Näitä uhkaavan koiran karkotuskeinoja on varmasti hyvä jokaisen miettiä ja myös valmistautua tilanteeseen, ainakin aikuisten.  Sain tavallaan mahdollisuuden valmistautumiseen tuo dobermannin kanssa. Ekan tapaamisen jälkeen jäin nimittäin miettimään mitä olisinkaan tehnyt jos koira olisi ollut vapaana. Olisin saattanut lamaantua kauhusta jos vapaana tehty hyökkäys olisi ollut meidän ensimmäinen tapaaminen. Uhkaavasti ja hyökkäävästi käyttäytyvä koira pitäisi saada karkotettua ennenkuin on täysi rähinä päällä.   

Lapsilleni olen antanut aikoinaan ohjeeksi etteivät saa mitenkään puuttua koiratappeluun!

Meillä oli monta vuotta sitten ongelma samassa rivitalossa asuvan paimenkoiran kanssa. Onneksi asia saatiin selvitettyä yhteisellä pitkällä lenkillä, jonka jälkeen koira hyväksyi meidät laumansa jäseniksi.  Paimenkoira oli laajentanut reviiriään ulottumaan omalta pihalta myös ympäröivään metsään. Sitä vahtiessaan se mm puri tytärtäni reiteen hänen ulkoiluttaessaan meidän cockeria.

Olisi kyllä vaikea olla menemättä väliin kun oman koiran kimppuun hyökätään.  Muistan kun revin hyökänneen koiran cockerimme päältä pois kuinka todella kauhuissaan sen omistaja oli ettei vaan hänen koiransa purrut minua. Olin ihan hölmistynyt, sillä itse olin vain huolissani koirastani. Välillä tuntuu että koira on jotenkin lainsuojaton ja sitten vasta tapahtuu kun ihmisille sattuu jotain.

[Emma Anttonen]

Joo kyllä minäkin yhdyn tuohon että omaa koiraa on suojeltava, muuten se katsoo että sen on otettava tilanne haltuunsa ja lagotto on jo sen kokoinen koira ettei se välttämättä yhdellä sormella aisoissa pysy mikäli katsoo tarvitsevansa puolustautua.
Meilläkin kun Tuffe oli nuori, jouduin aika lailla lukemaan koiran käyttäytymiskirjoja ja siellä oli tällaisia vihjeitä, millä kertoa tuntemattomillekin koirille, ettet ole uhka, tai tässä tapauksessa miten uhkaat sitä:

"Uhkaavat signaalit: irvistys, murina, haukkuminen, kohti ryntääminen toisen pelottamiseksi, tuijottaminen, jäykästi liikkuminen jne."
eli esimerkiksi vartalo kohtisuoraan hyökkäävää koiraa, kädet ylös, kova ääni, tamppaa jalkaa koiraa kohti esim uhkaava tamppausaskel kohti eli ns "varoitushyökkäily", kasvojen paljastus eli leuka alas, suora katsekontakti ja hampaiden näyttäminen.

HUOM: edellä mainittavat on siis todella viimeisiä keinoja, joita koirat keskenään käyttävät tai mitä ihmiset voivat käyttää, ja niitä seuraa todellakin yhteenotto, eli nuo on koirien kielellä "huutavia käskyjä" eli suomeksi "NYT RIITTI", eli ei mitään sellaista että "nyt tahdon vieraani koiran alas sohvalta, käytänpäs näitä".

Jos vieraan koiran tulon näkee jo kauempaa, esim sata metriä, ihminen pystyy varoittamaan tulevaa koiraa mm:
vartalo suoraan tulijaa kohden, käsien levitys, katsekontakti, jalan tamppaus, vartalon liioiteltu jännittäminen, eli vetää henkeä kuuluvasti ja pidättää sitä, jännittyy liikkumattomaksi ja huutokin tepsii.
Ainakin meillä toimineet nuo kun on tullut vieraita koiria vastaan, sitten tietysti kun suojelee vartalollaan omaa koiraa ja pitää ääntä ja tuo tamppaus etenkin on toiminut.

Tuo dobermannin tulo kuulostaa kyllä sen verran uhkaavalta, että siinä on pakko varmaankin siirtyä suoraan toimintaan eli juuri esimerkiksi potkaisu on varmasti yksi pakollinen keino saada koira perääntymään.

Muista sitten että jos joudut käyttämään noita niinsanottuja uhkaavia eleitä, muista että siinä vaiheessa kun tuntematon koira pysähtyy tai ainakin hidastaa tuloaan on itse oltava vain paikallaan ja tuijotettava tulijaa, eli ei pidä hyökätä jos toinenkaan ei hyökkää, näin vältetään provosoimasta koiraa, joka uhkaa.
Joskus yksi kaveri kertoi myös että oli törmännyt jo pariin otteeseen koiraan joka tuli irtona vastaan, hänellä mukana metallipurkki jossa kiviä ja kun tuntematon koira tuli lähelle niin hän rupesi hulluna ravistelemaan purkkia ja ääni hämäsi tuntematonta koiraa. Hän oli omaa koiraansa totuttanut ääneen ettei se säikkyisi.

Jos ei muu auta niin soita poliisille, ei omistajalla voi olla mitään puolustusta sille että päästää koiransa terrorisoimaan naapurustoa.

[Julia Åivo]

Leena, en meinannutkaan että te potkisitte kaikkia vastaabtulijoita  
Lucan ollessa pentu ja nuori koira suhtauduin itse aika tiukasti tuohon että kukaan ei tule sen ollessa remmissä moikkaamaan ,ei irtokoirat tai remmissä olevat. 

Nyt kun se on jo aikuinen ja aika itsevarma koira, niin en suhtaudu enää niin ehdottomasti, vaan myös remmissä saa moikkailla koiria joista arvelen että se ei koe niitä uhkaavina.  Eli Lucan kokoiset tai isommat, tai kovin tiukanoloiset terrieriurokset on poissa laskuista. Tai en tiedä kokeeko se niitäkään uhkana, mutta alkaa helposti pörhistellä ko uroksille, joten parempi ettei päästä niitä iholle.

[Johanna Heiskanen]

Meillä on aina tuossa tilanteessa toiminut parhaiten huuto. Ei mikään pikku vinkaisu, vaan jumalaton messuaminen ja kiroaminen. On siinä iskenyt jarrut pohjaan iso sakemanniuros, joka vahti sammunutta isäntäänsa ja yllättäen myös sakemanni, mutta narttu, joka koiraani kohti hyökätessään katkaisi ketjunsakin, jossa oli kiinni...

Tilanteen lauettua olen nolona katsellut ympärilleni, että kuinkahan moni kuuli sadatteluni. Kyllä se per...le tehoaa kuitenkin paremmin kuin hus hus!