seuraava »

[Minna Porkola]

Kiitos näistä vinkeistä, vaikka tietysti toivoisi ettei tätä tarvitsisi ikinä. Tänään pääsin kokeilemaan omia murisemistaitojani. Onnistui sen verran hyvin, että pihalta singahtanut koira jäi muutaman metrin päähän. Jonkin aikaa mesottuani tuli koiran omistaja paikalle ja kysyi, kumpi koirista oli murissut. Piti paljastaa, että minä.

[Terhi Heikkinen]

Minun koirahistoriaani on mahtunut äkkiä laskettuna kymmenisen vieraan koiran hyökkäystilannetta. Näistä vetämäni yleiset johtopäätökset ovat, että oma koira heti selän taakse ja sitten vilkaisu hyökkääjään. Jos se on pentu tai muuten leikkisä, niin se yleensä pysähtyy pelkästä tuijotuksesta. Jos se näyttää olevan tosissaan, niin sitten itse vaan huutaen ja rähisten ja huitoen eteenpäin. Ja toden totta minäkin laittaisin jalan voimalla väliin jos koira sille etäisyydelle tulee. Kertaakaan ei vaan ole tullut, tai sitten se on ehtinyt tarrata koiraani. Ainoana poikkeuksena ovat aggressiolla toimivat suojelukoulutetut koirat, niitä tuollainen uhka lähinnä provosoi. Siinä pahimmassa tapauksessa saa koiran itsensä päälle.. Onneksi koulutetut suojelukoirat ovat yleensä hyvin omistajillaan hallinnassa, joten tilastomatikalla laskettuna aina kannattaa uhata vierasta koiraa toden teolla ja samalla kiljua sen omistaja hätiin.

Olen kertonut avomiehelleni, kuinka toimia yksin ja yhdessä ulkoillessa, mikäli tuollainen sattuu. Kaksin on paljon helpompaa, toinen suojelee omia koiria ja toinen häätää vieraita pois. Mikäli vieras koira ehtii tarrata omaan kiinni, sitä on aivan turha potkia tai hakata kättä pidemmällä, se yleensä vain kiristää puruotetta. Sitten onkin hyvät neuvot kalliit ja menetelmät keksittävä tilanteen mukaan. Itse olen kerran työntänyt harjanvarren purevan koiran suuhun ja kammennut sillä leuat auki. Kerran on heitetty tappelupukerit järveen ja kerran vedetty takajaloista koirat irti toisistaan. Siinä täytyy olla vaan omat refleksit kunnossa, että kun ote irtoaa, niin uudestaan se ei saa päästä puremaan.

Nyt syksyllä kävi sellainen tilanne, että ohittaessamme pihaa, jossa tiesin jo ennestään asuvan aggressiivisen monirotuisen jättikoiran, alkoi kuulua raivokasta haukuntaa ja repimisen ääntä. Koira oli kytketty fleksillä ilmeisesti pensaaseen.  Talon parvekkeella oli ihmisiä ja he nauroivat koiran teutaroinnille, ja huvittavaahan se hetken olikin, kun pensas heilui vallattomasti koiran mukana. Mutta nauru loppui nopeasti kun koiran hihna irtosi ja koira hyppäsi orapihlaja-aidan läpi meitä kohti. Sysäsin omat koirat avomiehelleni ja sanoin että laita ne selän taakse. Itse lähdin irtokoiraa kohti huutaen, maata polkien ja huitoen. Se tehosi, koira kääntyi pois ja rauhoittui selvästi, se meni ihan hämilleen. Sitten omistaja olikin jo ottamassa koiraansa kiinni ja näytti kovin anteeksipyytelevältä. Seuraavan kerran lenkillä törmätessämme koiraa koulutettiin räminäpurkin avulla erittäinkin kovalla kädellä, joten ehkä omistajakin sai samalla opetuksen. 

[Salla-Mari Kuusinen]

Tuli kaivettua esiin tämä vanha aihe.

Meille siis sattui jälleen tänään iltalenkillä tällainen hyökkäys. Nyt kun on niin pirun kuuma, ollaan lenkkeilty hieman myöhempään n. klo 22-24. Olin siis tyttöjen kanssa tuossa  koulun kentän reunassa, kun takaamme juoksi vaalea labbis uros rähisten häntä pystyssä. Onneksi tytöt nuuskivat jotain ja huomasin koiran ajoissa. Otin tytöt viereeni ja huusin koiralle. Huudostani huolimatta koira juoksi luoksemme. Tytöt tietysti alkoivat haukkua hyökkääjälle, joka jäi kiertämään ympärillemme karvat pystyssä. Minä karjuin koiralle ja  yritin saada sitä poistumaan laittamalla jalan sen ja tyttöjen väliin. Ei auttanut. Tässä vaiheessa kentän päähän, jossa kävelytiet risteävät, ilmestyy nuori nainen huutaen ja kiljuen koiraansa. Omistaja ei lähesty meitä, huutaa vaan sieltä kaukaa. Lopulta vieras koira lähtee juoksemaan omistajan luo. Vaan mitä tekee omistaja? Lähtee juoksemaan karkuun koiransa kanssa, joka on edelleen irti. Tässä vaiheessa huudan omistajan perään "tää oli jo kolmas kerta, kun koiras hyökkäs. Pidä se kiinni!". Omistaja ei vastaa, juoksee vaan karkuun ja koira kaukana edellä.

Mitähän tässä pitäis tehdä? Tämä oli tosiaan kolmas kerta, kun sama koira hyökkää puolen vuoden sisällä. Joka kerta omistaja juoksee karkuun pyytämättä anteeksi tai kysymättä tekikö koira jotain. En ole nähnyt koiraa muuten kuin nämä kolme kertaa. Joka kerran se on ilmestynyt rähisten jostakin ja omistaja myöhemmin perässä. En siis ole koskaan nähnyt koiraa hihnassa lenkillä, vain näillä juoksulenkeillä.

Meidän tytöt on sen verran tiivis porukka, että tiedän, jos tämä koira käy yhteen kiinni, se saat muut  kimppuunsa. Seuraavalla kerralla täytyy varmaan napata koira kiinni niin että omistaja joutuu sen hakemaan. Tämän koiran onni on, että se ei ole vielä törmännyt pariin "ei niin ystävälliseen" amstaffiin.

Huh huh, tulipahan purettua, mutta kun ottaa päähän niin pirusti nämä kouluttamattomat irti ulkoilevat koirat ja varsinkin niiden omistajat

[Marke Myyrä]

  Onpa outo juttu, ettei omistaja järkiinny - vaikka enemmistö kai taitaa olla tuota luokkaa... Minulla puolestani on päälle karanneen koiran omistajasta tosi myönteinen kokemus. Hänen malamuuttiuroksensa karkasi naapuritalon pihasta Retun kimppuun tässä joku viikko sitten. Itse menin tietysti täysin toimintakyvyttömäksi, kun se säntäsi kirjaimellisesti puun takaa ja oli heti hampaineen Retun lavassa. Hädissäni päästin vain hihnan irti (tosin sen lukko oli irronnut Retun pannasta rytäkässä), että Retu pääsisi vapaana puolustamaan itseään. Malamuutin omistaja juoksi paikalle, tarttui koiraansa niska-pers-otteella ja kantoi sen autonsa perälle lukkojen taa. Sitten hän palasi luoksemme tutkimaan Retun tilannetta. Alkuunhan näytti siltä, että mitään vahinkoa ei olisi tapahtunut, mutta mies sanoi, että koirasta ei heti näe. Siispä siinä istuttiin ja juteltiin niitä näitä - koirista tietysti, mistäs muusta. Retukin rauhoittui vähitellen ja uskalsi jo käydä nuuhkimassa miestä. Tämä halusi tuoda malamuuttipentunsa Retun kanssa leikkimään hetkeksi, että tilanteesta jäisi Retskalle kuitenkin myönteinen mieli. Pianhan ne koirat siinä leikkivätkin nätisti. Siinäpä huomattiin, että lavasta alkoi vuotaa verta. Malamuutin kulmuri oli iskenyt siihen kohtalaisen reiän. Omistaja antoi nimensä ja puhelinnumeronsa ja vakuutti, että hän vastaa kaikista seuraamuksista. Kotihoidolla haava parani, onneksi, joten yhteyttä ei tarvinnut ottaa.

Kokemuksena vain, että näitä tällaisiakin koiranomistajia on... Tosin vieläkään en tiedä, miten tuossa tilanteessa minun itseni olisi pitänyt toimia omaa koiraani puolustaakseni. Väliinkään en olisi sopinut enkä ehtinyt.

[Julia Åivo]

Hyvä ettei Retulle käynyt pahemmin! Ei sitä aina ehdi tekemään mitään, tilanteet käy monesti niin nopeasti. Koirien repiminen irti toisistaan saattaa pahentaa niiden saamia vammoja, esim. vesiämpärillisen heittäminen päälle tai jonkin rämisevän esineen heittäminen maahan saattaa hämätä siksi aikaa, että koirat saadaan erilleen.

'Nuo tilanteet joissa toinen tulee remmissä olevien päälle on kyllä p...maisia. Jos Lilo on miellä mukana, Luca on on niin puolustusmoodilla että ystävällisestikin lähestyvä uros voi saaada hammasta. Niinpä yritän ne pitää kaikin keinoin loitolla, ja onneksi suurin osa kunnioittaa ihmistö sen verran että väistyy.

Onpa kyllä aikamoista toimintaa tuon labbiksen omistajalta, olisi hyvä jos koiran saisi kiinni että joutuisi tosiaan hakemaan omansa.. Jos tuo vaan jatkuu niin kai siitä jossain vaiheessa pitäisi ilmoittaa johonkin.

[maija karjalainen]

Hei!

Muutaman kerran olen joutunut myös omaani puolustamaan, mutta useimmiten silloin, kun toinen on ollut pitkässä fleksissä. Oma käytäntöni on, että hihnassa ei nuuskutella kuin tosi tuttuja koiria. Leikkiä ei voi kuitenkaan ja turhaa jäykistella ja mittailla hihnassa. Hullunkurista tilanteissa usien on se, että joku rähisevä koira tulee lähelle hyökkimään, mutta omistajat jaksavat jauhaa tyyliin "ei se mitän tee, se on ihan kiltti ja älä nyt viitsi niuhottaa.." Nämä sen jälkeen kun olen saanut itseni rähisijän ja oman koirani (nyt vasta  1-v. uros) väliin ja jatkan matkaani antamalla napakan käskyn koiralleni. Fleksiin sotkeutuminen on rasittavaa. Kummallisen monesta koiranomistajasta se on syy hyvään nauruun. Minulla on vissiin pipo kireällä kun en jaksa noissa tilanteissa jäädä naureksimaan.

Samaa käsittämättömyyttä "annetaan niiden nuuskia niin jospa se siitä" tapahtuu mitä kummallisimmissa paikoissa. Juna on yksi yleisimpiä. Minun koirani voi toisinaan pahoin junassa ja siksi vinkuu. Siitä selviän puruluilla. En jaksa käsittää mikä logiikka on koirien päästämisessä toisen penkille junassa. Räksyttävä tai häkilät pystyssä tuleva koira on ahdistava pienessä tilassa. Sanomisesta huolimatta omistajat eivät aina reagoi ajoissa. Junassa vaatii melkoista akrobatiaa, että saa estettyä oman penkin alta ryömivän koiran jalkaa eteen laittamalla. Toki aina riippuu siitä moneltako suunnalta koiria tulee ja onko mahdollista vaihtaa paikkaa. Muutama matka on ollut sellainen, että ollen todella laskenut sekunteja. 

Itse olen ottanut sen linjan, että koirani ja suhde siihen on minulle huomattavasti tärkeämpi kuin suhde rähisevän koiran omistajaan. Siksi saatan toisinaan sanoa melko napakasti, mutta asiallisesti ja toisinaan kommunikoin vain ja ainoastaan oman koirani kanssa. Monissa tilanteissa helpottaa kun tiedän voivani luottaa edes yhteen osapuoleen ja sen järkeilyyn 

Maija ja Pupu

[Terhi Heikkinen]

Jouduin muutama päivä sitten todistamaan tilannetta, jossa massiivinen ja puruvoimainen uroskoira kävi vastaantulleen kevyempirakenteisen koiran kimppuun. Sinällään tämä ei aiheeseen liity, kun molemmat koirat olivat hihnassa, mutta toisaalta tästä taas kerran oppineena teille muillekin muistutuksen sananen:

a) Älkää hakatko hyökännyttä koiraa oksilla tms, kun sillä on pysyvä puruote toisesta koirasta, ote todennäköisesti vain kiristyy entisestään ja koiran adrenaliini saa sen jatkamaan pidempään. Ja jos koiraa hakkaa kuonoon, tulee luultavasti hakanneeksi myös uhria.

b) Älkää vetäkö uhria hihnasta, se on täysin turhaa.

c) Älkää vetäkö myöskään purijaa hihnasta.

d) Kun tilanteen jälkeen soitatte poliisille, niin soittakaa samalla myös eläinlääkärille sekä heti perään kotiin, jos sieltä on mahdollista tulla tuomaan ensiapuvälineitä sillä aikaa, että poliisi saapuu paikalle. Odotusta voi tulla tuntikin, ja siinä ajassa olisi hyvä kyllä katsoa haavat läpi.

e) Pyytäkää silminnäkijöitä jäämään siksi aikaa, että poliisi ehtii paikalle, todistajat eivät varmasti ole pahitteeksi.

[Kiia Montonen]

d) Kun tilanteen jälkeen soitatte poliisille, niin soittakaa samalla myös eläinlääkärille sekä heti perään kotiin, jos sieltä on mahdollista tulla tuomaan ensiapuvälineitä sillä aikaa, että poliisi saapuu paikalle. Odotusta voi tulla tuntikin, ja siinä ajassa olisi hyvä kyllä katsoa haavat läpi.

e) Pyytäkää silminnäkijöitä jäämään siksi aikaa, että poliisi ehtii paikalle, todistajat eivät varmasti ole pahitteeksi.

Muistutan tässä vaiheessa että jos koira on hyökännyt koiran kimppuun, niin se on asiaomistajarikos, eli käpötellään itse sinne poliisilaitokselle tekemään asiasta rikosilmoitusta.
Asia eri jos koira hyökkää ihmisen kimppuun...silloin koira luokitellaan vaaralliseksi ihmistä kohtaan ja partio voi jopa tulla paikalle, jos on syytä epäillä että koira hetken päästä uusii hyökkäyksen.

[Terhi Heikkinen]

Hyvä selvennys Kiia. Olen kuitenkin vastikään todistanut tapausta, jossa koira hyökkäsi tiellä vastaantulleen koiran kimppuun ja hyökkäyksen uhriksi joutuneen koiran omistaja soitti poliisille ja odotti haavoittuneen koiransa kanssa tunnin verran partioautoa paikalle, eikä huolinut edes viemääni puhdistusainetta koiran haavoihin, ettei todistusaineisto tuhoudu. ( )Partio kävi kyllä paikalla, mutta kyllä varmasti olisi ollut kaikkien kannalta viisaampaa ajaa suoraan eläinlääkäriin ja sitten tehdä asiasta rikosilmoitus. Joskin siinä tapauksessa olisi voinut käydä niin, että hyökänneen koiran omistajat olisivat jälkikäteen kiistäneet tapahtuman ja sana sanaa vastaan on huono juttu..

[Julia Åivo]

Luin toiselta palstalta että n. kuukausi sitten lagoton kimppuun olisi hyökätty rappukäytävässä Viikissä kahden pitbullin toimesta. Toivottavasti omistaja ei pahastu että kirjoitan aiheesta täällä, mutta pari lehtikirjoitusta aiheesta pisti vain ihmettelemään että todellako Suomessa saa revityttää koirillaan toisen koiria ilman mitään seuraamuksia. Ilmeisesti samat koirat ovat hyökänneet usemmankin koiran päälle ja rikosilmoituksia on tehty, mutta mitään ei asialle tehdä poliisin toimesta. Kalliossahan oli vastaava tapaus jossa pittien omistaja oikein usutti koiriaan muiden päälle, aika monta koiraa pääsivät repimään ennen kuin koirat lopulta otettiin mieheltä pois. Toivottavasti tääsäkin jutussa on lopputulos sama.

Ongelma taitaa olla siinä, että koira rinnastetaan laissa esineeseen. Vasta sitten kun purruksi tulee ihminen, ehkä tehdään jotain. Varmaan pitää yrittää saada osumaa myös itse jos koirineen joutuu koirahyökkäyksen kohteeksi.  Näissä tapauksissa pitäisi vahingonkorvausten lisäksi lätkäistä omistajalle kunnon sakot ja herkästi takavarikoida koira, ainakin jos kyseessä ei ole ensimmäinen kerta ja hyökkäys johtuu törkeäastä huolimattomuudesta. Ehkäpä sitten alkaisi tulla rotia aggressiivisten koirien pitoon. Vähitellen alan myös kannattaa tiettyjen rotujen kieltämistä, valitettavan usein pahoissa hyökkäystapauksissa syyllisenä ovat juuri pitin tyyppiset koirat. 

[Hanna Salovuori]

Kyllähän poliisi sentään jotain tekee (vaikka saisi toki tehdä enemmänkin)... Käsittääkseni ko. mieheltä on otettu pois jo useampia koiria, vaan kun hän hankkii niitä aina lisää. Sitä taas ei oikein pystytä estämään, kun edes eläintenpitokielto (en tiedä onko hänellä jo sellainen) ei tehoa tuollaisiin.

Peukut Artulle ja omistajille, toivottavasti toivutte tuosta hyökkäyksestä hyvin!

[Julia Åivo]

Käisitin että Viikin tapauksessa olisi kyseessä olleet eri pitit, jotka edelleen terrorisoi ympäristöään. Omistajana nainen. Eläintenpitokieltohan on lähinnä vitsi, kun ei sitä ole resursseja valvoa.

[maija karjalainen]

Nyt kun päädyin tähän ketjuun taas, niin väkisin mieleen hiipi kysymys siitä, miten päällekäyvä/hyökkäävä koira määritellään.

Vapaana kohti ryntäävä macho ei mielestäni vielä täytä noita vaatimuksia ja noissa tilanteissa en reagoi mitenkään. Luotan siihen, että Pupu pysyy lähellä, ei mesoa eikä provoa. JJa koirat hoitaa sen itse muutamassa sekunnissa. Jos jäykistely jatkuu nuuskaisun jälkeen, eikä  toista muu näytä kiinnostavan kuin uhoaminen, sitten on toimintasuunnitelman paikka. Useimmiten saan Pupun mukaan helposti ja toinen rentoutuu ja lähtee pois, kun ei saa provottua Pupua rähinään. Sen sijaan muutaman kerran on tullut tilanteita,joissa vieras koira juoksee kohti, eikä pysähdy machoilemaan, vaan täräyttää hampaat tanassa ja massalla suoraan päin. Ne on niitä tilanteita, joita en itse pysty ennalta arvioimaan, ehkäisemään, joissa toimiminen menee melkolailla selkäytimestä ja jokainen sekunti tuntuu tunnilta. Eikä oikein tunnu olevan kuin huonoja vaihtoehtoja toimia ja kaikki toimintamallit on minusta ainakin pelottavia. Myönnän: minua pelottaa, jos minun koirani päälle hyökkää aggressiivinen vieras koira, joka minun pitäisi jotenkin järkevästi hoidella siitä pois. Pelottaa aivan sairaasti joka kerran, että se käy kiinni minuun.

Meillä on Pupu valitettavasti saanut muutaman kerran kunnolla selkäänsä. Edellisen kerran olimme maaseutukävelyllä, jossa kävelyreitti kulki aivan talon vierestä. Talon koira oli vapaana pihalla leikkimässä lasten kanssa ja metsä esti minua  - tai ketään muutakaan näkemästä, että koira on vapaana. Juuri kun oltiin kohdalla, tuli pusikosta ryminällä massava sekarotuinen vahtiräyskä suoraan Pupun päälle. Ei hetkeäkään aikaa laittaa koiraa taakse, ei mitään macho jäykistely tutustumisia - ihan vaan silkka syöksy rähinällä hampaat kurkkuun. Hihnasta päästin heti irti - huusin kuin viitapiru, koira irrotti, hyökkäsi toisen kerran heti kun Pupu yritti livahtaa taakseni. Jatkoin huutamista ja koira irrotti ottennsa. Pupu pääsi taakseni  - ja  kolmas hyökkäys oli harkinnassa, mutta huusin ja peräännyin yhtä aikaa, jolloin se harkitsi hetken ja n. 8 -vuotias tenava sai sen kaulapannasta kiinni ja myöhemmin isä tuli hakemaan koiran pihaan kiinni. Reikä tuli Pupulle niskaan ja korvanlehti hiukan repesi, mutta ei mitään vakavampaa. Järkytykseltäni en osannut sanoa mitään, tarkistelin vain koiraa jokapuolelta loputtomasti. Vaan ei anteeksipyyntöäkään kuulunut spontaanisti. Siitä olen onnellinen, ettei tullut henkisiä traumoja kovasti - ainoastaan sen verran, että entistä herkemmin tulee lähelle ja taakse, kun on vieras rähjäke lähellä.

[Tuulikki Kostylev]

Voimia ja parantumisia sekä Arttu-lagotolle että koko perheelle! Täytyy sanoa, että kyyneleet silmissä luin tapauksesta (HS). Ihmiset ottavat liian kevyin perustein lemmikkejä, joiden kanssa eivät pärjää 

Aihe on minulle herkkä, koska olisimme voineet menettää oman 6-vuotiaan Roni-lagottomme viime elokuussa, Roni-parkaa retuutti ja raateli pittbullin ja amerikanbulldogin (?) risteytys. Haavat paranivat nopeasti, mutta henkinen toipuminen vei puoli vuotta. Nyt Roni on taas aivan oma itsensä, joten toivoa on, jos vaikka koira olisi pois tolaltaan väkivallan uhriksi jouduttuaan. Paljon korjaavia, hyviä kokemuksia kilteistä koirista sekä mukavia hetkiä harrastuksissa, ne tepsivät meillä.

[Julia Åivo]

Voi että, teillekin on käynyt noin ikävästi    Onneksi kuitenkin Roni on ennallaan.  Kovasti on uutisoitu tietynrotuisten hyökkäyksistä viime aikoina. Toivottavasti näissä tapauksissa aina tehdään ilmoitus poliisille, sitten jos sama koira on jatkuvasti asialla siihen voidaan ehkä jo puuttua. Meillä edellisessä naapurustossa pelkoa herätti bullterrieri, joka tappoi pikkukoiran(pikkukoira tosin oli irti, joten siinä tapauksessa syy oli ennemmin sen omistajan) ja oli raadellut kahta muuta omalla karkureissullaan. Edelleen sitä taluteltiin aika huolettomasti flexissä ilman kuonokoppaa. Ilmeisesti naapuruston painostuksesta koira sitten kuitenkin lopetettiin. Siihen asti mekin kyllä paineltiin aina vastakkaiseen suuntaan karkuun jos jossain nähtiin ko koirakko.

Maijan viestiin, monesti voi olla että koirat selvittäisivät tilanteen itse, ja mesoamalla ja huutamalla vain hankaloittaa tilannetta ja voi tehdä siitä omalle koiralle pelottavan. Toisaalta esim. Luca on sen verran puolustava, että remmissä voisi näpätä kiinni iholle tulevaan uroskoiraan vaikka se ei olisi tulossa suorastaan kimppuun. Ja toinen koira voi sitten provosoitua siitä. Eli isojen tai Lucan kokoisten urosten kanssa en ota riskiä, vaan ne ajan aina pois. Pienen, ystävällisesti lähestyvän koiran voin päästääkin haistelemaan. Toisaalta esim. kovin topakka terrieri voi laukaista saman reaktion, joten nekin saavat lähdön.